ZERO WASTE -ELÄMÄNTAPA MEIDÄN PERHEESSÄ

Minua Instagramissa seuraavat ovat varmasti huomanneet, että olen alkanut julkaisuissa tuomaan aika vahvasti esille zero/low waste -teemaa. Zero waste eli nollahukka on termi elämäntavalle/ajatusmaailmalle, jossa tavoitellaan jätteetöntä elämää. Elämäntapa kannustaa elämään kestävästi ja pohtimaan omia kulutustottumuksia sekä ympäristöarvoja. Elämäntapaa toteutetaan Bea Johnsonin viiden R:n ohjeistuksen pohjalta; refuse, reduce, reuse, recycle, rot (kieltäydy, karsi, käytä uudelleen, kierrätä ja kompostoi).

EMME PYSTY TÄYDELLISEEN JÄTTEETTÖMYYTEEN

Suomessa zero waste -elämäntavan noudattaminen on itseasiassa toteutettavissa, erityisesti isommissa kaupungeissa, joissa bulkkituotteiden saatavuus on parempi ja valikoimat monipuolisemmat. Me asumme Valkeakoskella, eli noin 30 kilometrin päässä Tampereesta, 40 kilometrin päässä Hämeenlinnasta ja 150 kilometrin päässä Helsingistä. Tästä kaupungista ei löydy esimerkiksi Punnitse ja Säästä -liikettä, eikä sitä löydy enää myöskään Lempäälän Ideaparkista, josta saa bulkkina todella monia eri tuotteita, joita mekin päivittäin käytämme. Emme pysty täydelliseen jätteettömyyteen, sillä meillä pakollista jätettä tulee asuinkunnan ”puutteiden” vuoksi myös perheemme sisäisien elämäntapaeroavaisuuksien takia. Mieheni ei esimerkiksi aktiivisesti pyri tähän elämäntapaan, mutta kannustaa minua tietysti omien aatteideni kehittämiseen. Itse toteutan tätä meillä perheemme mahdollistamissa puitteissa.

Meillä muovijätettä syntyy esimerkiksi lihatuotteista, joita mies ja lapset kuluttavat. Meillä budjetti ei ainakaan toistaiseksi riitä siihen, että kaikki ruokalihat ja leikkeleet ym. ostettaisiin lihatiskituotteina omiin astioihin. Välttämätöntä muovijätettä meillä tulee myös esimerkiksi wc -paperin pakkauksista, hammastahnatuubeista, voi-/margariinipakkauksista, lemmikkien ruokapakkauksista sekä juustosta ja ketsuppipulloista, joita en perheeltäni voi enkä halua ”riistää”. Itse kulutan myös valmispakattua kahvia, jonka pakkaus kierrätetään muoviin, enkä kuparikierukan vuoksi pysty alkamaan esimerkiksi kuukupin käyttäjäksi. Myöskään vessapaperista emme luovu, vaikka se muoviin valitettavasti pakataankin. Jotkuthan siirtyvät käyttämään ihan kokonaan esimerkiksi bideetä ja ”kestovessapaperia” (omaan korvaan kuulostaa liian hurjalta), ja esimerkiksi Briteissä ja Yhdysvalloissa voi ostaa paperiin pakattua ympäristöystävällisempää wc-paperia Who Gives A Crap -nimiseltä yritykseltä.

Aion aluksi keskittyä siihen, että teen omista valinnoistani yhä kestävämpiä ja vaikutan sellaisiin koko perheen tuotteisiin ja toimintamalleihin, mihin helposti pystyn. Tällaisia ovat esimerkiksi siivousaineet, pyykinpesu- ja tiskiaineet sekä hygieniatuotteet ja jotkin arkiset elintarvikkeet. Mieheni tuskin alkaa palasaippuaa käyttämään, mutta lapsia se ei haittaa. Puhun lapsille tällä hetkellä paljon ympäristöasioista, ja he janoavat lisää tietoa päivittäin. Itselleni seuraavat askeleet ovat kahviin ja henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä.

On tärkeää muistaa, että aloittaakseen zero waste -elämäntavan ei todellakaan tarvitse rynnätä kauppaan ostamaan YHTÄÄN MITÄÄN! Jo olemassa olevat tuotteet täytyy ehdottomasti hyödyntää loppuun asti, eikä niitä tarvitse missään nimessä nyt heti korvata toisella, ekologisemmalla vaihtoehdolla. Itselläni on esimerkiksi edelleen Garnierin vegaaninen Papaija -hoitoaine sekä muovinen sheiveri käytössä, ja vasta ne loppuun ajettuani tilaan korvaavat tuotteet tilalle.

Ajatus siitä, että kaikki pitää nyt heti korvata toisella tuotteella, sotii ihan täydellisesti koko zero waste -ajatusmaailmaa vastaan. Tarkoituksena on minimalisoida oma kulutus ja samalla antaa omalta osaltaan myös yrityksille sellaista signaalia, etteivät epäekologiset tuotteet ole haluttuja. Tässä kohtaa itseasiassa monella tulee sellainen ”klikki” päähän, että eihän ne epäekologiset yritykset yksittäistä ihmistä kuule, tai että ei just mun ostoksilla ole mitään merkitystä. Joukko yksittäisiä ihmisiä on kuitenkin jo paljon yhtä ihmistä kuuluvampi, ja pienestä joukosta voi pian kasvaa iso joukko. Maapallo tarvitsee ja ansaitsee kaiken sen hyvän, mitä yksittäinen ihminen pystyy omilla teoillaan sille antamaan!

EI IHAN UUSI JUTTU

Ihan nollasta sataan tämä ”uusi” elämäntapa ei kuitenkaan ole meillä lähtenyt. Blogini pidempiaikaiset lukijat tietävät, että omat kulutustottumukseni olen jo pidemmän aikaa pyrkinyt pitämään järkevinä ja kestävää kehitystä tukevina. Meillä suositaan kierrätettyä, ja kierrätetään itsekin, ja äärimmäisen harvoin ostamme tavaraa, mitä ei välttämättä tarvita. Tällaisia ostoksia ovat lähinnä lasten lelut; Antti keräilee pikkulegoja ja Eetu pikkuautoja, ja näitä silloin tällöin olemme lapsille ostaneet muinakin kuin synttäreinä tai jouluna. Tietysti me pyritään tässäkin kehittymään ja jättämään ylimääräiset ostokset pois, suosimaan uuden sijaan käytettyä ja pitämään paremmin huolta jo meillä olevista leluista. Kuitenkin koen tämän askeleen tulevan hyvin luonnollisesti, eikä sen ottaminen ahdista minua lainkaan. Päin vastoin, otan sen innolla ja palan halusta päästä kertomaan siitä teille myös lisää!

Zero waste -ideologia käsittää myös kaiken muun jätteen välttämisen muovin ohella. Kartonkipakkauksia meillä tulee todella paljon maitotölkkien ja kasvimaitojen muodossa, ja näitä emme pysty täysin välttämään. Limupullot ja tölkit tietysti kierrätetään aina pullonpalautukseen. Materian lisäksi myös aineettomaan kulutukseen on tehty muutoksia, ja olemme vähentäneet esimerkiksi suoratoistopalveluiden kuluttamista. Tästä kerron enemmän toisella kertaa.

RUOKAA OMASTA MAASTA

Olen myös imenyt itseeni kaiken tiedon niin (luotettavilta) verkkosivuilta kuin äidiltänikin oman terassipuutarhan perustamiseen liittyen. Tällä hetkellä olen saanut idätettyä härkäpapua, kirsikkatomaattia, tavallista tomaattia ja kurkkua. Lisäksi puutarhaan tulee yrttejä, salaatteja, lehtikaalia, porkkanaa ja luultavasti vielä toistakin papua, joita sitten voi myös pakastaa satokauden jälkeistä aikaa ajatellen. Puutarhan suhteen minulla on kunnianhimoiset tavoitteet, ja esimerkiksi kaupasta ei kesällä haluttaisi ostaa lainkaan kasviksia (hedelmiä tietysti täytyy). Torilta/suoraan tiloilta ostetaan sitten ne, mitä ei omasta pihasta saa, kuten perunaa ja marjoja.

Terassipuutarha perustetaan myös low waste tyyliin, ja esimerkiksi kaikki ruukut, puutarhatarvikkeet ja lavakaulukset olen hankkinut käytettynä. Uutena olen ostanut siemeniä, kylvömultaa, turveruukkupakkauksen, paketin elmukelmua (tätä meillä ei normaalisti ole kotona ollenkaan) sekä ruukkusoraa. Hankintalistalla on vielä puutarha-/istutusmullat ja lannoitteet, jotka ostan näillä näkymin K-Raudasta. Tukikepit ym. on helpointa hankkia tietysti ihan tuosta lähimetsästä. Terassipuutarhasta olen luonnostelemassa ihan omaa postaussarjaansa, ensimmäinen osa on jo valmis.

Tässä oli nyt hyvin tiivistettynä meidän perheen tilanne zero waste -elämäntyylin osalta. Meillä on matka vasta alussa, täydellisiä emme koskaan ole olleet, emmekä tule olemaan. Tästä tulee kuitenkin yhtä syvälle juurrutettu tapa elää kuin mitä vegaanisuus on minulle tällä hetkellä.

Terkuin Heidi

2 thoughts on “ZERO WASTE -ELÄMÄNTAPA MEIDÄN PERHEESSÄ

  1. Mua kiinnostas hirveesti miten sais lihasta ja maitotuotteista tulevaa roskaa vahennettya. En ole koskaan kuitenkaan kehdannut lihatiskilta kysya saisko omaan astiaan, jos siina on jotain hygienia saadoksia tai on heista jotenkin outoa… Ehka taytys vaan rohkastua kysymaan.

    1. Kannattaa ihan rohkeasti vaan kysyä! Sillä se selviää, ja kyllä se asiakaspalvelija on siinä kohtaa vähän kummallinen, jos pitää sitä outona. 🙂 Itse koetan myös aina pohtia muovittomia vaihtoehtoja meidän perheen sekasyöjille liha- ja maitotuotteita ostettaessa, mutta esimerkiksi juusto, ei sitäkään täältä saa ilman sitä muovipakkausta. 🤔

Vastaa