SAIRAUSLOMA SYÖ ITSEVARMUUTTA

Flunssaa, rautainfuusiota ja migreeniä

Mua instassa seuranneet on todennäköisesti huomanneet, että meillä sairastetaan. Taas. Lapset ovat olleet flunssan kourissa koko viikon, eikä loppua vielä näy.

Eveliina aloitti kuumeella sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, ja siitä sitten Eetu jatkoi keskiviikkona ja tänään viimeisenä on Antille noussut kuumetta. Pienet on olleet koko viikon pois päiväkodista ja Antti on huomisen koulusta poissa. Koko konkka ronkka jatkaa tästä sitten suoraan talvilomalle. Onneksi miehelläni on ensi viikolla talviloma, niin lapsetkin saavat nauttia ihan kotona löffäämisestä (eikä tarvitse metsästää koululaiselle hoitopaikkaa). Flunssa meillä on pyörinyt jo toista viikkoa, mutta kuume ei ole kuitenkaan kohonnut kuin 38,2 asteeseen lapsilla korkeimmillaan. Enemmän lapsille haittaa on ollut kurkkukivusta, joka on osittain vaikeuttanut unenlaatua ja syömistä.

Itse olen ollut huonovointinen koko viikon maanantaina saamani rautainfuusion jälkeen (kyllä, tuli itsellenikin yllätyksenä), ja käväissyt töissä hyvin nopeasti vain kirjaimellisesti soittamassa muutaman puhelun ja oksentamassa. Kannattaa seurailla mua siellä instassa, niin pääsette mukaan näihin meidän perheen yllättäviin käänteisiin. En malta odottaa, että rauta alkaa kunnolla vaikuttaa, ja pääsen taas oikeasti kiinni elämään, niin dramaattiselta kuin se kuulostaakin. Alkaa tämä sumussa haahuilu jo pikkuhiljaa riittää.

Rautainfuusion lisäksi olen tällä viikolla ollut jälleen päivystyksessä migreenin takia (joka johtui rautainfuusiosta tai sen jännittämisestä). Tällä kertaa kohtaus vaati aamulla kuudelta ottamani Imigran -suihkeen lisäksi päivystyksessä kaksi suussa liukenevaa panadolia, nestetipan, diapamia, pahoinvointilääkkeen sekä suonensisäisesti jotain kipulääkettä ja toista rauhoittavaa. Lääkäri sanoi, että kannattaa varata nyt migreeninkin takia kiireetön aika lääkärille, jotta saisin estolääkityksen kokeiluun. Toisin kuin viime kerralla, niin tämän lääkärin mukaan on hyvin epätodennäköistä, että migreenikohtaukset johtuisivat heikoista rauta-arvoista. Tammikuussa migreeniäni lääkinnyt päivystyslääkäri taas oli aivan vakuuttunut siitä, että siitä nämä voimakkaammat kohtaukset johtuvat. Mulle on oikeastaan ihan sama, mikä migreenin taustalla on, haluan vain sen loppuvat ihan kokonaan ikiajoiksi.

Sairausloma syö itsevarmuutta

Sairaslomalla oleminen hävettää, nolottaa ja omatuntoa kolkuttaa. Mua hävetti olla saikulla jopa ennenaikaisen synnytyksen riskin vuoksi työstä, jossa olin ollut jo useita vuosia. Voitte siis vaan kuvitella, miten raastaa olla sairauslomalla työstä, jossa olen vasta aloittanut. Koko sana oikein huokuu mun mielessä alemmuudentunnetta, laiskuutta ja pettymystä.

Järjellä ajateltuna on ideaalinen tilanne, että rauta-arvot saadaan korjattua nyt heti työsuhteen alkuvaiheessa. Kuten aiemmin olen kertonut, mua pelotti oma jaksaminen uudessa työssä rautavarastojen ammottaessa tyhjyyttään. Valehtelisin, jos väittäisin, että ensimmäinen viikko olisi ollut jotenkin kevyt ja energinen; vaikka työ on mukavaa ja työilmapiiri paras mahdollinen, työpäivien jälkeen olin ihan loppu. Sen vuoksi koetan nyt ajatella, että kyse on vain tästä yhdestä viikosta. Minulla tai työkavereilla ei ole mitään hätää, vaikka olen nyt kotona. Siitä huolimatta harmittaa, eikä ”kiltin tytön syndrooma” anna armoa.

Mä en oikeastaan taida edes tuntea ihmisiä, jotka oikeasti haluaisivat jäädä sairauslomalle. Kaiken omassa päässäni tapahtuvan myllerryksen lisäksi siis koen ihan valtavaa sosiaalista painetta pärjätä työssäni, olla tehokas, ahkera ja työkykyinen. Sairausloma on kuitenkin nimensä mukaisesti sairastamisen vuoksi myönnetty loma, jonka tarkoituksena on palauttaa työkyky entiselleen. Miksi sitten on niin vaikeaa relata ja päästää irti syyllisyydestä, vaikka oikeasti tervehtyminen ja itsestään huolehtiminen on nimenomaan sen työnteon kannalta äärimmäisen oleellista? Kysynpähän vaan, vastausta kun en tiedä itsekään.

Terveys ja hampaat kuntoon 2020

Nyt sitten peukut pystyyn, että lapset paranevat nopsaan ja saisivat nauttia täysin rinnoin talvilomastaan ensiviikolla. Itse aion ottaa silloin kaiken ilon irti työnteosta, koska siihen mennessä pitäisi jo infuusion alkaa puskemaan mulle lisävirtaa! Saa myös ottaa aamut sitten vähän rennommin, kun ei tarvitse huolehtia pieniä päikkyyn tai Anttia kouluun. Mä en aio sairastua tuohon lapsilla pyörivään flunssaan, ja sitä vastaan aloin taistella heti heidän oireidensa alettua vitamiineilla ja erityisen hyvällä käsihygienialla. Onneksi mulle ei flunssa kovin usein iskekään, tai ainakaan kuume ei nouse kovin herkästi.

Odotan ihan malttamattomana sitä, että rauta-arvojen korjaannuttua saan taas oman energisen itseni takaisin. Samalla toivon, että mun väsymys on todella johtunut pelkästään raudanpuutteesta, jottei lisätutkimuksia esimerkiksi kilpirauhasen osalta enää tarvittaisi. Olen tänä vuonna ravannut lääkärissä jo enemmän kuin viime vuonna yhteensä! Nyt taitaakin olla käynnissä tällainen ”koko Heidi kuntoon vuonna 2020” -kampanja.

Lääkäreistä puheenollen, varasin itselleni arviointikäynnin invisalign -oikomishoitoon! Ihan superjännää! Olen täällä blogissa ja youtube -kanavallani kertonut avoimesti mun hammasongelmista, millaista oireilua se aiheuttaa mulle ja kuinka kunnallisella siihen on suhtauduttu. Nyt, kun meillä molemmilla on vakituinen työ, niin en näe mitään syytä enää odottaa oikomishoidon aloittamista. Kerron siitä ihan kaiken kyllä vielä sitten myöhemmin. Aika mulla on varattuna Tampereen Oraliin maanantaina 2.3. klo. 18, eli työpäivän jälkeen sitten poikkean siellä.

Paljon tsemppiä kaikille talviflunssasta kärsiville ja pikkupotilaiden vanhemmille! <3

Terkuin Heidi

Somet

Posted by

Moikka! Olen Heidi, 27-vuotias bloggaaja, harrastevalokuvaaja ja kolmen lapsen äiti Pirkanmaalta. Blogini on kokoelma minulle tärkeitä asioita, kuten lapsiperhearkea, luonnonystävän teemoja sekä hyvinvointia käsitteleviä aiheita.

Vastaa