MATALA FERRITIINI, SAIRASTAN UUTTA TRENDITAUTIA

Moikka pitkästä aikaa!

Mulla on ollut viime viikkoina ihan jäätävä taistelu käynnissä todella lamauttavaa väsymystä vastaan. Oon joitain vuosia kokenut olevani tosi väsynyt/tavallista väsyneempi (=uni ei auta mitään, aivosumu jatkuvasti päällä jne.), mutta oon laittanut sen ihan vaan äitiyden piikkiin. Kai nyt kaikki äidit kokee jonkinlaista väsymystä. Mulla se väsymys vaan tuntuu pahenevan, vaikka vauvavuosista on jo hienosti selvitty ja lapset on kaikki jo ihan itsenäisiä ja niin sanotusti pärjääviä tyyppejä. Joulu-tammikuussa mun olo muuttui yllättäen, kun ketogeenisen ruokavalion lopetettuani mulla ei ollut siis yhtään energiaa jäljellä tehdä yhtään mitään. Toisin sanoen saatoin kulkea kaksikin viikkoa likaisella tukalla ja pyykkivuori alkoi ihan kirjaimellisesti täyttää pesuhuonetta, villakoirat nurkkia, ja lapset söivät yhä useammin samaa helppoa makaronilaatikkoa tai kanavuokaa, koska en jaksanut miettiä muita vaihtoehtoja.

Myös ihan älytön migreenikausi otti vallan, ja päätä särki enemmän tai vähemmän päivittäin. Se ei ollut sellaista hiilareihin paluuseen liittyvää jomotusta, vaan lamauttavaa kipua, johon liittyi tavallista enemmän auraoireita (minulla näköhäiriöitä, puutumista ja oksentelua). Erään kohtauksen kestettyä lähes viikon olin jo todella huonossa kunnossa, ja mies kiikutti mut päivystykseen heti aamutuimaan. Oltiin lähdössä viemään lapsia hoitoon, ja tarkoitus oli mennä vasta sen jälkeen. Lähtiessä kuitenkin käskin ajaa suoraan sairaalalle, koska tuntui ettei enää jalat kanna. Ilmoittautuessa vapisin ja päässä pyöri, ja hoitaja ohjasi minut kiireen vilkkaa petipaikalle odottamaan lääkäriä. Lääkärin tuloon kesti kolme tuntia, ennen sitä sain kuitenkin nestetipan, mutten särkylääkettä. Makasin pieneksi käpertyneenä pää peiton alla, ja toivoin, ettei hoitajat ja muut potilaat puhuisi ja kävelisi niin ”kovaan ääneen”, koska halusin vaan kuolla ihan jokaisen liikahduksen, äänen ja valonkajahduksen jälkeen tässä kohtaa. Hetken mietin, että jospa pomppaisin pystyyn, niin lähtisi edes taju, että pääsisin muutamaksi sekunniksi siitä tuskasta eroon. Lääkäri vihdoin saapui ja sain jos jonkinlaista lääkettä niin suoneen kuin suun kauttakin, ja noin tunti tästä olo vihdoinkin alkoi helpottaa ja pääsin kotiin. Haluan tässä kohtaa muistuttaa, että mulla on korkea kipukynnys, enkä ihan pienestä hätkähdä. Tämä oli mun koko 18 vuotta kestäneen migreenihistorian pahin kohtaus.

Kohtauksen laukaisi verikokeet, joissa kävin muutamaa päivää aiemmin, 16.1. lääkärikäynnin yhteydessä. Varasin tuon lääkäriajan väsymykseen ja pidempään jatkuneisiin oireisiin kuten paleluun, huimaukseen, lisääntyneeseen huonomuistisuuteen/hajamielisyyteen, migreenikohtauksiin, jalkojen puutumiseen, kuukautishäiriöihin ja hitaaseen aineenvaihduntaan liittyen. Käynti oli hyvin kattava, ja lääkäri kuunteli, tutki ja kyseli tosi laajalti minulta kaikenlaista. Verikokeen tulokset tulivat kahden päivän sisällä, niillä katsottiin laajan verenkuvan yhteydessä mm. ferritiini ja B12 -vitamiini. Muut arvot olivat ihan ok, mutta ferritiini oli 10, hemoglobiini laskusuunnassa ja TSH oli kohonnut edellismittauksesta. Lääkäri kommentoi arvoja vain ferritiinin osalta OmaKantaan, ja määräsi minulle 3x100mg reseptivapaita rautatabletteja päivässä. Kontrolliaikaa voin varailla kuukauden, kahden päähän tästä ensikäynnistä. Toivottavasti kyseessä on vain rautavarastojen tyhjeneminen. Mua kyllä jäi mietityttämään, että miksi mun rautavarastot on ylipäänsä päässeet tyhjenemään. Edellisestä isommasta leikkauksesta on aikaa kohta kuusi vuotta, viimeisestä synnytyksestä ja raskaudesta 2,5 vuotta, mun kuukautiset on vuosi vuodelta, erityisesti vuoden 2019 aikana, vaan harventuneet ja vaimentuneet, ja pidän Yazio -nimistä puhelinsovellusta hyödyntäen kyllä silmällä sitä, että saisin myös ruoasta riittävästi ravintoaineita, myös rautaa.

Ferritiini tuntuu olevan nyt hyvin pinnalla, ja sekä somessa että tuttavapiirissä käydään paljon keskustelua siitä, että miksi toiset pääsevät sen mittauttamaan ja toiset eivät. Mediassa siitä on tehty oikein uusi trendi, ainakin mun lääkärin mukaan, mutta mun mielestä ferritiinimittauksen pitäisi olla ihan samanlainen rutiinijuttu kuin hemoglobiininkin mittaaminen. Minkähän vuoksi se ei ole?

Mulle ei rehellisesti sanoen tullut edes mieleen, että oireet voisivat johtua varastoraudan puutoksesta, mun hemoglobiinikin on aina ollut ihan ok, ehkä hieman matalahko. Sen sijaan olen ajoittain miettinyt, että onkohan minulla kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka oireet ovat itseasiassa todella samankaltaiset raudanpuutteen kanssa. Olen tästä kysynyt lääkäreiltä muutamaan otteeseen, mutta ilmeisesti en voi sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa koska olen hoikka? Arvot ovat aina olleet viitearvojen sisällä, mutta minulla on ollut oikeastaan noin parikymppisestä oireita, jotka viittaavat todella selkeästi kilpirauhasen vajaatoimintaan; siis kaikkia muita oireita, paitsi holtitonta/tahatonta lihomista. Huomaan, että iän karttuessa on ehkä hivenen haastavampaa ylläpitää omaa hoikkaa ulkomuotoa kuin ennen, mutta sehän kuuluu ihan tähän kolmenkympin lähestymiseen, eikös niin? Jos rauta-arvojen parantuessa 6-12 kuukauden aikana koen edelleen näitä samoja oireita, niin varaan luultavasti aikaa yksityiselle lääkärille, joka osaisi kertoa minulle, voisiko tyroksiinilääkityksestä ehkä olla minulle apua. En halua ainakaan jättää sitä korttia kääntämättä, koska aikaisin aloitetulla hoidolla voisi sitten loppuelämän pärjäillä ihan pienelläkin tyroksiiniannoksella, näin olen käsittänyt. Mutta katsotaan nyt ensin, kuinka olo lähtee kohenemaan rautakuurilla.

Rautaa olen syönyt nyt reilut kaksi viikkoa, eli vielä ei ole varmaan arvoissa mitään suurempia muutoksia ehtinyt tapahtumaan. Olossakaan ei vielä ole muutosta, ehkä hivenen on se koko päivän kestävä sumuisuus alkanut hälvenemään ja oikeasti pystyy keskittymäänkin joihinkin asioihin, mitä tekee. Toivon epätoivoisesti, että energiatasot palautuisivat nopsaan, koska aloitan työt ensiviikolla, enkä todellakaan tiedä, miten tulen jaksamaan sen kaiken muun lisäksi, jos olo jatkuu pitkään tällaisena.

Mua ärsyttää olla tällainen valittaja nyt. Halusin aloittaa tämän vuoden hyvinvoivana ja täysillä, mutta nyt on elettävä raudanpuuteanemian kanssa hetken aikaa. Hassua, miten sitä vaan on porskuttanut menemään, vaikka on jotenkin ollut tietoinen omasta väsymyksestään. Nyt vaan tuli sitten se viimeinen ja totaalinen uupuminen, joka todellakin herätti miettimään, että ehkäpä kannattaisi välillä käydä lääkärissä ihan matalallakin kynnyksellä. Väsymys oikein korostui ketoosin päättyessä, koska ketogeenisellä mun on aina, poikkeuksetta, paljon parempi olla kuin normaaliruokavaliolla. Aloitinkin sen uudestaan viime viikon keskiviikkona, ja aion jatkaa niin kauan, että huomaan selkeästi väsymyksen helpottavan.

Mulla on käytössä sellainen rautalisä kuin Maltofer, ja tämä on ollut huomattavasti parempi minulle kuin esimerkiksi raskausaikoina ottamani Obsidan. Obsidanista vatsani ei tykännyt YHTÄÄN, mutta nyt Maltoferilla oireet ovat olleet hyvin lieviä. Vatsa on ollut vähän sekaisin, ja ensimmäisen viikon aikana olin todella turvoksissa, mutta nyt ei oikeastaan ole enää ollenkaan oireita siitä. Mulla on ongelmia nieltävien pillereiden kanssa, joten purutabletit, jotka oikeastaan maistuukin ihan hyvältä, on kyllä ihan hintansa arvoisia (ja aika arvokkaita nämä lääkkeet kyllä ovatkin).

Lapsille olen kertonut ihan avoimesti siitä, että äiti on nyt tosi tosi väsynyt, ja se johtuu raudanpuutteesta. Väsymys on ihan ehdottomasti näkynyt myös heidän elämässään, ja he tuntuvat ymmärtävän ihan hyvin, että mitä nyt tapahtuu. Pojat kysyvät multa aina välillä, että äiti, joko sun rautalääkkeet vaikuttaa? Antti myös sanoi eilen, että on varmaan tosi kurjaa, kun ei ole yhtään rautaa eikä energiaa, mutta silti sä äiti vaan jaksat siivota meidän sotkuja. Haha! :’D

Tällaista täällä. Onneksi on ollut nyt muutama aurinkoinen päivä, se jo itsessään saa olon paljon reippaammaksi! <3

Ihanaa helmikuunalkua!

Somet

Posted by

Moikka! Olen Heidi, 27-vuotias bloggaaja, harrastevalokuvaaja ja kolmen lapsen äiti Pirkanmaalta. Blogini on kokoelma minulle tärkeitä asioita, kuten lapsiperhearkea, luonnonystävän teemoja sekä hyvinvointia käsitteleviä aiheita.

Vastaa