HALUATKO KOTIÄIDIKSI? 4 ASIAA, JOISTA KANNATTAA KESKUSTELLA ETUKÄTEEN.

Kotivanhemmuus on asia, josta moni perheenperustaja haaveilee. Osalla kyse voi olla kotihoidon tuen maksukauteen rajoittuvasta ajasta, osa taas luopuu täysin päivätyöstään. Vuonna 2018 Suomessa tilastoitiin 133 481 lakisääteisten lastenhoidon tukien saajaa (lähde: kela). Suomessa kohistaan siitä, ettei lapsiperheille tarjota riittävästi esimerkiksi taloudellista tukea ja siitä, että kotiäitejä ajetaan takaisin työelämään samalla, kun päiväkodit pullistelevat ääriään myöten täynnä. Itse kuitenkin olen kokenut, että Suomessa meillä on valtavan hieno mahdollisuus olla pitkään kotona lasten kanssa.

Kotihoidontuki on tosi pieni, mutta olin itse hoitovapaalla tyytyväinen siitä pienestäkin taloudellisesta avusta, jonka saimme. Kun aloimme odottaa Anttia, mietin tosi paljon sitä, että olisiko minun mahdollista jäädä kotiäidiksi vielä äitiysloman jälkeen. Se onnistui vallan hyvin, ja nautin ihan älyttömän paljon kotiäitinä olemisesta. Vaikka tilastoista näkee, että yhä useammat naiset palaavat äitiysloman jälkeen pian työelämään, niin mun mielestä kotiäitiyttä pidetään kuitenkin suomalaisten keskuudessa edelleen korkeassa arvossa. Arvostan itse joka ikistä äitiä ja isiä, joka tässä maassa hoitaa omiaan kotona, se on pääsääntöisesti ihana lahja lapselle ja lempeä startti elämään. Mulla on yhteensä noin seitsemän vuoden ajalta kokemusta kotiäitiydestä, ja haluan nyt nostaa esille muutaman asian, joista on hyvä keskustella kumppanin kanssa etukäteen. Huom: Tässä postauksessa käsittelen kotivanhemmuutta äidin näkökulmasta. En missään nimessä siis kirjoita pelkistä äideistä yleistääkseni, vaan se sattuu olemaan rooli, jonka itse olen käynyt läpi.

TALOUDELLINEN TILANNE

Monille perheille on iso askel pudottautua kahden palkansaajan perheestä kotihoidon tuelle, ainakin meille se oli. Täytyi oikeasti osata suhteuttaa oma elämäntyyli uuteen taloudelliseen tilanteeseen. Minä kuitenkin koen meidän onneksemme sen, että me oltiin vasta parikymppisiä Antin syntyessä. Meille ei ollut siis ehtinyt muodostumaankaan minkäänlaista kuvaa siitä, että millaista olisi elää suurilla tuloilla. Pienempiin tuloihin sopeutuminen ei vaatinut meiltä ihan hirveästi kompromisseja, olimme jo oppineet elämään säästeliäästi. Me kuitenkin istuttiin alas ja kirjoitettiin ihan ruutupaperille, että miltä meidän talous tulee näyttämään, jos jään vanhempainrahan varassa vielä kotiäidiksi. Aleksi on aina kannustanut mua tekemään, minkä itse koen parhaaksi, ja olemme olleet samalla linjalla lasten kotona hoitamisen hyödyistä.

Kannattaa siis käydä ihan huolellisesti läpi, miltä teidän budjettinne tulee näyttämään toisen palkan jäädessä pois, ja mitä muutoksia teidän ehkä tarvitsee tehdä. Suurilta tuloilta kotihoidontuloille tippuminen voi todella vaatia isojakin muutoksia, jos on tottunut elämään leveästi. Pienemmillä tuloilla taas on vielä tärkeämpää miettiä, kuinka rahaa on hyödyllisintä käyttää.

Jos nyt vähän avaan sitä, kuinka me vuonna 2012 suhteellisen pienituloisina selvittiin, niin me ostettiin meidän esikoiselle isoimmat hankinnat raskauskuukausien aikana palkan vielä juostessa, eikä todellakaan lähdetty (tai oltaisi edes pystytty) pröystäilemään millään kalliimmilla merkkituotteilla. Hankinnat tehtiin sitä silmällä pitäen, että niiden olisi hyvä kestää ehkä useammankin lapsen käyttöä tulevaisuudessa. Me esimerkiksi ostettiin keskihintainen, mutta kuitenkin hyvin testattu turvakaukalo, Ikean edullisin pinnasänky ja 20 vuotta vanhan syöttötuolin saimme käytettynä sukulaisilta. Hoitopöydän virkaa toimitti ensimmäiseen kotiini kirpputorilta ostettu pieni keittiönpöytä, joka jäi muuton jälkeen ylimääräiseksi. Äitiyspakkaus auttoi alkuun, ja vaatehankintoja tehtiin (ja tehdään edelleen) paljon käytettynä. Ja hei, se keskihintainen turvakaukalo meillä olikin sitten käytössä kaikilla lapsilla ja pinnasänky ja hoitopöytä molemmilla pojilla. Eveä varten ostettiin käytettynä Brion pinnis ja hoitopöytä, pääsi siinä kohtaa tämäkin äiti sitten vähän pröystäilemään.

KOTITYÖT

Meillä kotityökeskustelu on aina ollut aika simppeli. Olen itse kokenut, että tiskit ja pyykit nyt menee siinä lastenhoidon ohessa, mutta tietysti myös mieheni on osallistunut niihin parhaansa mukaan, erityisesti lapsiluvun kasvaessa. Itse pyrin hoitovapaalla siihen, että mieheni sai työpäivien jälkeen tulla kotiin lepäämään ja valmistautumaan uuteen työpäivään, eli meillä kotityöt jaettiin sen mukaan. Itselleni pelkkä kotona oleminen, se, ettei aamulla tarvinnut lähteä leikkipuistoa kauemmas, oli todella arvokas asia. Toki kotiäitinä oleminen voi olla myös tosi rankaa, eikä kaikille tällainen järjestely sopisi, itse en vaan koskaan kokenut kotiäitiyttä tai kotitöitä ylivoimaisen haastaviksi.

Kotitöiden jakamisesta oikeasti kannattaa keskustella etukäteen, ja jokaisen raskauden kohdalla uudestaan. Jos siivousvuoroja aletaan jaella vasta, kun ollaan jo täydessä vauhdissa kolmelapsisen perhe-elämän pyörityksessä, se sävy voi olla enemmänkin ”miks mä aina, etkä sä koskaan” -henkinen, nimimerkillä kokemusta on. Tietenkään etukäteen ei voi tietää, että kuinka arki sitten lasten kanssa alkaa rullaamaan. Arkea voi rasittaa esimerkiksi vauvan koliikki, tai äiti saattaakin tarvita aikaa esimerkiksi sektiosta toipumiseen. Sellaisen karkean jaon pystyy kuitenkin tekemään jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi, jos perheessä on koira, voi työssä käyvä vanhempi automaattisesti hoitaa lenkityksen ennen töihin lähtöään ja sieltä palatessaan, samalla voi heittää roskat roskikseen ja vaikka hakea pyykit narulta. Kotivanhemmalle luultavasti on luontaisempaa käyttää koiraa samalla, kun nukuttaa vauvaa vaunuihin päivällä, ja ylläpitää kodin yleistä siisteyttä tai hoitaa ruoka valmiiksi. Isomman siivouspäivän voi hoitaa yhdessä viikonloppuna, jolloin jynssätään vessa ja pesuhuone, hoidetaan lakananvaihdot ja tyhjennetään tv- tason alunen sinne vierineistä leluista. Paras oppi, jonka itse olemme saaneet, on tämä: isän tehtävä ei ole auttaa äitiä kotitöissä, vaan vastuu kodin pyörityksestä on yhdenvertaisesti molemmilla vanhemmilla. Jako on jokaisen perheen itse määriteltävä sopivaksi. Älkää kuitenkaan alkako arvostella itseänne tai toisianne sen perusteella, mitä päivän aikana on ehditty tai jaksettu hoitaa; likapyykkikori tai altaaseen kerääntyneet tiskit ei määritä ketään ihmisenä tai vanhempana.

OMA AIKA

”Sä kun nyt oot vaan kotona”. EI. Kotivanhemmalla on kotona todella paljon vastuuta ja työtä, ja lapsen kanssa oleminen ei koskaan ole ”vain kotona olemista”. Kotivanhemman on aivan yhtä tärkeää saada myös aikaa tehdä asioita, jotka ovat ihan vain häntä itseään varten, esimerkiksi oma harrastus, kavereiden kanssa vietetty aika tai sitten ihan vaan lepääminen itsekseen. Ihmisestä ei tule pelkkä isi tai äiti, vaan hän on yhä edelleen se sama ihminen, jolla on edelleen tarve tehdä itsekkäitä valintoja oman hyvinvoinnin ja jaksamisen vuoksi. On surullista seurata vierestä, kun esimerkiksi äiti sanoo, ettei oikeasti tarvitse omaa aikaa perhe-elämän lisäksi, ja muutamia vuosia myöhemmin vanhemmat ovat eron partaalla ja tämä kyseinen vanhempi kärsii itsetunto-ongelmista hukattuaan itsensä ihan täysin äitiyden alle.

Kannattaa kirjoittaa jo ennen vanhemmuutta ylös asioita, joita sillä hetkellä tykkää tehdä. Ne asiat unohtuvat aika rivakasti siinä vaiheessa, kun sylissä on sinun huomiosi 110 prosenttisesti tarvitseva pikku tuhisija. Kun on aika palailla vauvakuplasta takaisin omienkin juttujen pariin, voi sitten käydä listaa läpi ja pohtia, olisiko niistä edelleen sinulle jotain mielekästä puuhaa, joka edistäisi oman identiteetin kannattelua äitiyden/isyyden rinnalla. Mulla blogi on pysynyt mukana jo esikoisen vauva-ajasta saakka, ja mieheni on koko tämän ajan harrastanut SRA-ammuntaa, eikä kumpikaan ole joutunut lasten takia juurikaan jättämään näitä omia juttuja väliin. Tämä tietysti onnistuu vain, jos joustoa löytyy puolin ja toisin.

AVOIMUUS PARISUHTEESSA

Avoimuus ja hyvä kommunikaatio parisuhteessa on äärimmäisen tärkeää ilman lapsiakin, joten tätä on todella tärkeää ylläpitää myös siinä kohtaa, kun toinen jää lapsen kanssa kotiin ja toinen jatkaa työelämässä. Avoimuus on asia, jonka me opimme kantapään kautta. Lasten kanssa kotona vietetyt vuodet olivat kiistämättä mun henkilökohtaisen elämän parasta aikaa, mulle oli niin suuri kunnia ja ilo seurata ihan täysipäiväisesti heidän kasvuaan ja kehitystään näköalapaikalta. Silti valehtelisin jos väittäisin, ettei minullakin olisi ollut huonoja päiviä. Äitiys osaa olla välillä t-o-d-e-l-l-a haastavaa. Välillä mietit, että teetkö mitään oikein, oletko huono äiti, kun ette menneet tänään ollenkaan leikkipuistoon tai miks nalkutit nyt kuitenkin miehelle roskien viemisestä, vaikka se oli just tullut töistä kotiin. Erityisesti tällaisina päivinä on hyvä avata omaa mielenmaisemaansa sille kumppanille, joka aivan varmasti haluaa, että sulla on kaikki hyvin. Ja luultavasti hän myös saa sinut taas muistamaan, että elämä ei ehkä oikeasti olekaan ihan niin rankaa kuin se väsyneenä ja kotona yksin ollessa tuntui olevan.

Mun olisi ollut ihan mahdotonta olla kotiäiti, jos en olisi voinut puhua mun miehelle avoimesti kaikista fiiliksistä, joita käyn läpi. Ja aluksi en puhunutkaan, joka johti synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Patosin vaikeat päivät ja itseäni vaivaamaan jääneet asiat sisälleni, koska en halunnut olla taakka täysipäiväistä työtä tekevälle miehelleni (mitä en todellakaan olisi ollut, mutta oma mieli tekee välillä outoja johtopäätöksiä). Muistakaa ylläpitää hyvää keskusteluyhteyttä ja vaalikaa myös parisuhteelle tärkeää kahdenkeskistä huomiota. En sano kahdenkeskistä aikaa siksi, että sitä ei lapsiperheessä ole mahdollista aina saada. Sen takia on entistä tärkeämpää huomioida kumppania arjessa pienillä jutuilla, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Toista ei saa koskaan alkaa pitämään itsestäänselvyytenä. Ennen kotiäidiksi jäämistä kannattaa avata kumppanille, että miltä se elämä sitten ehkä tulisi näyttämään. Haaveilkaa yhdessä, millaista se parhaimmillaan voisi olla, ja pohtikaa kriittisesti, millaisia haasteita se voi parisuhteelle asettaa.

Vastaa