ENSIMMÄINEN TYÖVIIKKO UUDESSA TYÖPAIKASSA

Uusi työpaikka

Ensimmäinen työviikko

Maanantaina seisoin aamuhämärässä bussipysäkillä muutaman muun tuntemattoman aamukukkujan kanssa. Olin juuri vienyt lapset mummupappalaan ja pakannut reppuun vesipullon, itsetehdyn välipalapatukan ja ketovegaanisen ruoan ruokkista varten. Satoi vettä ja sää oli harmaa, mutta mieli oli siitä huolimatta kirkkaampi kuin aikoihin; olin astumassa täysin uuteen maailmaan, ja aloittamassa työpäivän ihan uuden työporukan kanssa Tampereella.

Ennen työpäivän alkua kävin kahvilla, ja yritin parhaani mukaan täyttää sieluni Tampereen aamutunnelmalla. Ihmiset näyttivät kellonaikaan nähden tosi pirteiltä ja iloisilta, eikä todellakaan tullut yhtään sellainen maanantaiaamu -fiilis, jota jotenkin automaattisesti odotin. Keltaisiin huomiovaatteisiin pukeutuneet työmiehet naureskelivat viereisessä pöydässä edellisviikon kömmähdyksille ja pari opiskelijaa kertoivat kilpaa toisilleen omista viikonlopuistaan. Muiden hyväntuulisuus antoi itsellenikin entistä enemmän hyviä viboja ensimmäiseen työpäivään. Lähdin hyvissä ajoin kävelemään kohti uutta työpaikkaani, johon on ihan älyttömän helppo siis kulkea bussiasemalta, mutta Googlen navigointiohjelmasta huolimatta onnistuin kääntymään väärästä kohtaa ja 5 minuutin kävelymatka olikin yhtäkkiä 10 minuutin promenadi.

Haastavaa ja hauskaa työtä

Työpäivä alkoi kello yhdeksän aamupaltsulla, jonka jälkeen starttasi kahden päivän hyvin intensiivinen koulutusjakso uuteen työhön. Aluksi tuntui, että tietoa tulee ovista ja ikkunoista, mutta aika nopeasti siitä sitten pääsi työhön kiinni ja kaikki se informaatio muuttui tekemisen kautta sitten jo ihan järkeenkäyväksi. Perjantaihin mennessä oli syntynyt jo selkeä rutiini työhön, ja ensiviikon aionkin sitten käyttää oman tekemisen kehittämiseen ja omalta mukavuusalueelta poistumiseen, jotta saan työstäni vielä enemmän irti.

En aio somessa kertoa työpaikkaani sen tarkemmin ihan yksityisyyssyistä, mutta ekologiset arvot ja ihmisten kanssa työskentely ovat osa mun ihan jokaista työpäivää. Työ vaatii keskittymistä ja on myös vaativaa sen suhteen, että omaa osaamista ja tekemistä tulee tarkkailla ja kehittää jatkuvasti. Pakko sanoa, että jos joutuisin vaatimaan itseltäni jatkuvasti enemmän ja enemmän missä tahansa muualla, niin motivaatio olisi kyllä koetuksella, mutta tässä työpaikassa on ihan käsittämättömän hyvin muodostettu tiimi, jonka kanssa ahkerointi on myös hauskaa. Se ehkä onkin se juttu, joka lopulta tekee työpaikasta joko puurtamista tai innostavaa; hauskuus.

Uusi työpaikka

Uudet työkaverit ja epäsosiaalisuus

Mun on usein aika vaikeaa ystävystyä uusien tyyppien kanssa. En luota ihmisiin helposti, enkä myöskään halua lähelleni sellaisia ihmisiä, joiden kanssa en sitten oikeasti viihdy. Olen pääsääntöisesti ystävällinen ja kiva tyyppi, mutta se ei tarkoita sitä, että sitten itse tykkään kaikista, ei todellakaan. Mut on kasvatettu niin, että kaikista ei tarvitse pitää, mutta ketään ei saa jättää ulkopuolelle. Tätä olen pyrkinyt noudattamaan ihan aikuisenakin. Nyt viime vuosina olen kuitenkin vetänyt aika selkeää rajaa siihen, että kenen kanssa sitten lopulta haluan viettää aikaa, koska olen huomannut tietyntyyppisten ihmisten lähinnä syövän energiaani. Mun mielestä kun kavereiden seurassa akkujen nimenomaan pitäisi latautua ja sen yhdessäolon tulisi olla helppoa ja huoletonta. Olen itse asiassa jo pidemmän aikaa ajatellut, että en sopeudu helposti uusien ihmisten seuraan. Olen kokenut esimerkiksi aiemmissa työpaikoissa itseni todella ulkopuoliseksi, enkä ystävysty kovin helposti. Tämä ensimmäinen työviikko on kuitenkin muuttanut mun käsitystä niin itsestäni kuin muista ihmisistäkin ihan valtavasti.

Olen ollut melkein herkistymisen partaalla sen takia, että jo näiden viiden työpäivän aikana olen tullut osaksi uutta perhettä, jossa kaikki tulevat toimeen toistensa kanssa. Työpäivien aikana heitellään vitsejä, jotka ovat vuoron perään joko härskejä tai synkkiä. Siellä hurrataan ja iloitaan toisten onnistumisista ja kannustetaan ylittämään itsensä joka päivä. Taustalla soi pääsääntöisesti metallimusiikkia, mutta myös muutama tähän seurakuntaan kuulumaton on osa meidän ihan mahtavaa työtiimiä, ja ihan yhtä upeita tyyppejä tietysti hekin. Me itse asiassa ollaan loppupeleissä tosi erilaisia ihmisiä. Meillä kaikilla on kuitenkin jokin tietty samankaltainen vähän kiero ja omituinen ajattelutapa elämästä ja työnteosta. Sen takia me kai sitten ollaan niin hyvä tiimi.

Hain muita töitä, vaikka olin jo saanut paikan

Uusimmalla videollani kerroin, että olen saanut tämän paikan, mutta lähes samaan hengenvetoon mainitsin etsiväni silti vielä muitakin mahdollisuuksia, koska haluan päästä parhaaseen mahdolliseen työhön. Jo ensimmäisen työpäivän jälkeen kuitenkin peruin muut hakemukset ja kolme haastattelukutsua, jotka olin ehtinyt saamaan hakemusten perusteella. Vaikka näissä paikoissa olisi ehkä ollutkin parempi palkka tai itseään ei tarvitsisi niinkään haastaa, niin silti en vaihtaisi tätä työpaikkaa kyllä enää mihinkään.

Mulla on ollut aika huonoa tuuria työpaikkojen suhteen viime vuoden aikana. Milloin on kierretty räikeästi työehtosopimusta, ja milloin on jätetty palkkoja maksamatta. Sen takia olin todella varovainen tässä työnhaussa, koska on uuvuttavaa käydä taistelua ihan perusasioista yhteistyökyvyttömän esimiehen kanssa. Mulle tuli oikeastaan hieman shokkina se, kuinka hyvin tässä mun uudessa työpaikassa työntekijät otetaan huomioon. Tähän mennessä kaikki on sujunut ihan täysin sovitulla tavalla, eikä ystävänpäiväpullat ja esimieheltäni lahjaksi saamani kakkaemojistressipallo todellakaan vähentäneet kiintymystäni tätä työpaikkaa kohtaan.

Uusi työpaikka

Uusi työ muutti arkea

Uusi työ toi tietysti mukanaan myös uuden arkirytmin meidän koko perheelle. Pienten päiväkotiaamut alkavatkin nyt sitten jo kello 7:20, ja Antti menee muina paitsi kahdeksan aamuina kouluun joko iskän kanssa hänen ollessaan iltavuorossa tai isovanhempien kanssa. Päiväkotiaamut ovat tähän saakka olleet oikeastaan aika mukavia, sillä pienet ovat heränneet ihan itsekseen jo 6:45-7:00, eli ei ole tarvinnut edes heitä herättää aikaisempien aamujen takia. Itse herään kuuden aikaan ja sitten seitsemän jälkeen lähdetään päiväkodin kautta joko koululle tai mummupappalaan Antin kanssa. Mun bussi lähtee kahdeksan jälkeen, ja ehdin juuri ja juuri sen ollessa aikataulussa hipsiä sitten Tampereen linja-autoasemalta toimistolle.

Mieheni hoitaa nyt iltapäivisin aina lasten hakemisen päiväkodista joko oman aamuvuoronsa päätyttyä tai iltavuoron jälkeen herättyään puolen päivän aikoihin. Lapset eivät joudu koskaan olemaan päiväkodissa meidän työvuorojen takia iltaan asti, sillä A:n iltavuorot ovat 18-02 välillä, ja hänellä on mahdollisuus joustaa omasta työajastaan. Myös minulla on mahdollisuus saada omiin työaikoihin joustoa tarvittaessa, mutta olen tykännyt nyt ainakin alkuun olla samaan aikaan töissä muiden kanssa.

Mieheni siis hoitaa lasten välipalat ja iltaruoan, ja itse olen kotona kuuden aikaan illalla. Joka toinen viikko sitten hoidetaan iltapuuhat yhdessä, ja joka toinen viikko mieheni lähtee töihin minun päästessäni kotiin. Kun olin itse vielä vuorotyössä elimme sellaista läpsystä vaihto elämää, eli ihan joka viikko toisen tullessa kotiin toinen lähti töihin. Voisin kuvitella siis, että tämä nykyinen malli tulee olemaan paljon parempi koko perheelle. Vielä täytyisi jotenkin saada tähän kuvioon mahtumaan somehommat, koska mulla on ihan hirveä kaipuu kirjoittaa ja kuvata videoita! Ehkä joku My Day voisi olla hyvä, pääsisitte näkemään tätä meidän uutta arkea vähän tarkemmin?

Mutta hei, ihanaa helmikuun puoliväliä kaikille!

Terkuin Heidi.

Somet

Posted by

Moikka! Olen Heidi, 27-vuotias bloggaaja, harrastevalokuvaaja ja kolmen lapsen äiti Pirkanmaalta. Blogini on kokoelma minulle tärkeitä asioita, kuten lapsiperhearkea, luonnonystävän teemoja sekä hyvinvointia käsitteleviä aiheita.

Vastaa