ENSIMMÄINEN RASKAUTENI 19 -VUOTIAANA

Ensimmäisen täysiaikaisen raskauteni koin 19 -vuotiaana. Tuolloin en vielä kirjoittanut blogia, mutta pidin päiväkirjaa raskausajan. Halusin tullakin nyt jakamaan hieman muistoja ja omia kokemuksiani mun ensimmäisestä raskaudesta tänne.

Ensimmäinen kolmannes

Tein positiivisen raskaustestin helmikuussa 2012. Olin tammikuussa saanut vakituisen työpaikan Saarioisten keskuslähettämöstä, ja mieheni oli tuolloin ollut armeijassa reilut puoli vuotta.

Marraskuussa 2011 olin muuttanut ensimmäiseen omaan asuntooni, tätä ennen majailin jonkun aikaa mieheni lapsuudenkodissa. Muutto omaan kotiin oli mulle tosi iso juttu, mutta olin kyllä tuohon aikaan jo kypsä ja valmis itsenäiseen elämään. Mun elämä on ollut aina sinänsä epätyypillistä, että en ollut juurikaan kiinnostunut juhlimisesta, ja alkoholiahan en ole vielä tähän päiväänkään mennessä koskaan juonut. Mulle toi tosi paljon iloa se, että sain siivota ja järjestellä omaa kotia, hoitaa omia laskujani ja pitää huolen itsestäni ja kissastani ihan täysipäiväisesti. En oo koskaan kaivannut sellaista perinteistä vapaata ja huoletonta nuoruutta, mun kiinnostuksenkohteet on olleet aina vähän muissa asioissa.

Positiivisen raskaustestin tekeminen ei ollut mulle shokki, enkä ollut siitä lainkaan kauhuissani. Olen aina tiennyt, että minusta tulee hyvä äiti, eikä ikäni muuttanut sitä asiaa millään lailla. Meillä oli asiat ihan mallillaan jo tuolloin, miehenikin työllistyi heti armeijasta päästyään, eikä ole sen jälkeen työttömänä ollutkaan paria viikkoa kauempaa.

Ensimmäinen neuvolakäyntini oli 21.2.2012 raskausviikolla 6+4. Olen kirjoittanut tuosta käynnistä päiväkirjaan näin:

Mun on tosi vaikea uskoa tätä, mun mahassa oikeasti kasvaa pienen pieni ihminen, meidän vauva! Itseasiassa mä tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin jo joulukuussa, mutta se eka raskaus meni kesken tosi varhaisessa vaiheessa, enkä mä edes tajunnut sitä, ennen kuin kävin lääkärissä ja siellä todettiin, ettei tää mun tämänhetkinen raskaus voi mitenkään olla tavallaan niin ”vanha”. Se terkka selitti mulle sen tosi hassusti, mutta siis olin raskaana jo aiemmin, ja se oli mennyt kesken ja sitten tulin uudelleen raskaaksi. En osaa reagoida siihen keskenmenoon mitenkään, oon vaan tosi onnellinen, että ainakin sen terkkarin mukaan kaikki vaikuttais nyt olevan ihan kunnossa. Verikokeesta näkee sen HCG -arvon ja se vastaa kuulemma nyt näitä viikkoja ihan täydellisesti.

Tarkemminhan saan tietää vauvan (ääk!) voinnista vasta siellä ensimmäisessä ultrassa kai. Mulla on se niskapoimu-ultra 2. huhtikuuta ja pari päivää sen jälkeen on jo ensimmäinen neuvolalääkärikäynti. Mun paino oli tänään 46,1 kiloa, hb ja verenpaine oli kunnossa. Sain neuvolasta mukaan valtavan kasan erilaisia esitteitä ja sellasen kivan kalenterin, jonka avulla voin seurata, miten vauva kehittyy eri raskausviikoilla. Jäi ihan kiva olo tästä käynnistä! Meidän hääpäiväksi valikoitui muutes 16.3.2012.<3 Mä en kauheasti tykkää isoista juhlista, eikä meistä kumpikaan todellakaan halua kirkossa naimisiin, joten meidän pienet häät tapahtuu siviilivihkimisenä Hämeenlinnassa. ”

Meidän häät juhlittiin tosiaan pienellä porukalla lähimpien sukulaisten ja ystävien kesken 16.3. Tuolloin hääpäivän iltana me käytiin myös asuntonäytössä katsomassa meidän kasvavalle perheelle kolmiota, ja saatiin se myös! Meillä on aina ollut tosi hyvä tuuri asuntojen suhteen Muutettiin uuteen kotiin paria viikkoa myöhemmin.

Niskapoimu-ultra meillä oli Tampereella 2. huhtikuuta 2012, jolloin vauvaa ultratiin ensimmäisen kerran, ja kaikki oli tosi hyvin. Niskaturvotus oli 1.28 ja Down -riskiluvuksi tuli 1:100000. Ultrassa huomattiin, että mun istukka oli osittain kaulakanavan sisäsuun edessä, ja sain sen vuoksi kontrolliajan Taysiin raskausviikolle 30+3. Huhtikuun neljäs päivä kävin neuvolalääkärillä, ja silloin mun paino oli pahoinvoinnin takia laskenut pari kiloa, ja söinkin jonkun aikaa primperan -nimistä pahoinvointilääkettä, että pystyisin käymään töissä pahoinvoinnista huolimatta.

Toinen kolmannes

Toisen raskauskolmanneksen alussa kerroin töissä raskaudesta, mutta esimieheni oli arvannut sen jo aikaisemmin jatkuvasta vessassa ravaamisestani. Naispainotteisessa työporukassa on varmaan vuosien mittaan harjaantunut sellainen raskaustutka esimiehillekin, haha!

Pahoinvointi alkoi hellittää viidennellätoista raskausviikolla. Mulla oli toisella kolmanneksella neuvolakäyntejä yhteensä viisi kappaletta, joista yksi oli neuvolalääkärille. Raskausviikolla 22+5 kirjoitin päiväkirjaan näin:

Kesäkuu alkaa olla jo puolivälissä, enkä oo tehnyt hirveästi merkintöjä tänne. Tänään oli kuitenkin ihan superjännä päivä, me käytiin nimittäin rakenneultrassa! Kaikki oli tosi hyvin, ja arvaa mitä! Meille tulee pieni poika! Kätilön mukaan kaikki näytti tosi hyvältä ja saatiin mukaan myös ihanat kuvat vauvasta. Oon niin onnellinen, että meidän pieni on terve.

Pelkän yövuoron tekeminen töissä tuntuu aika hankalalta, ja pomo ottikin sen puheeksi, että voin kyllä vaihtaa aamu- ja iltavuoroihin. Aion vaihtaa, koska yövuoron jälkeen vaan nukun koko päivän, herään, kun salkkarit alkaa ja sit meen taas töihin yöksi. Onneks se pahoinvointi on pysynyt poissa, ja mä oikeastaan tykkään tosi paljon olla raskaana! Ihanaa, kun massu alkaa pikkuhiljaa jo näyttämään muultakin kuin ilmavaivoilta. Tunsin vauvan ensimmäiset liikkeet jo pari viikkoa sitten, se oli ihan sairaan kivaa! Kivaa on myös se, että Aleksin intti loppuu pian, ja se pääsee tänne mun luokse rakentamaan mun kanssa tätä meidän oman perheen elämää. Mua ärsyttää, kun jotkut vanhemmat äidit kattoo mua kieroon neuvolassa. Ite katon niitä kieroon, kun nään ne riitelemässä miehensä kanssa kaupassa tai tupakalla neuvolan pihalla, mä ainakin pidän huolta itestäni ja vauvasta, enkä riitele Aleksin kanssa. Välillä tuntuu, että oon jo mummoikäinen ja jotkut mua vanhemmat äidit on ihan teinityttöjä. ”

Kolmas kolmannes

Viimeisellä raskauskolmanneksella neuvolakäyntejä alkoi tulla useammin, ja ennen synnytystä kävin vielä kuusi kertaa neuvolassa ja kahdesti taysissa. Istukan paikkaa kontrolloitiin 6.8. ja se oli onneksi lähtenyt nousemaan kohdun kasvaessa, eikä siitä muodostunut ongelmaa synnytystä ajatellen. Loppuraskaudesta mun hemoglobiini lähti laskuun, joten aloitin Obsidan -rautakuurin 22.8.2012 ja söin sitä raskauden loppuun. Myös mun verenpaine alkoi muuttumaan huonompaan suuntaan, vaikka painoa oli tullut vain vajaat kymmenen kiloa ja muutenkin elin terveellisesti. Alapaineet olivat viimeisten viikkojen ajan yli yhdeksääkymmentä, eikä mun terveydenhoitajakaan oikein osannut sanoa syytä sille. Sainkin kotiin mukaani verenpainemittarin, ja mun piti joka päivä mitata paineet aamulla ja illalla, ja kirjata ne ylös. Äitiyslomalle jäin elokuun lopulla.

Raskausviikolla 37+5 kävin Taysissa synnytysvastaanotolla voimakkaampien supistusten ja pienen tiputteluvuodon vuoksi. Siellä mittariin piirtyi muutamia napakkaampia suppareita, ja sen lisäksi olin jo 2cm auki ja kohdunkaula oli lyhentynyt alkuperäisestä 3,5 sentistä 1,5 senttiin. Selvästi kroppa alkoi siis tässä kohtaa valmistautumaan jo synnytykseen oikein urakalla. Meidät päästettiin tuolloin vielä kotiin kuitenkin, enkä saanut mitään supistuksia estäviä lääkkeitäkään tuossa kohtaa enää. Tuosta hetkestä alkaen mulla alkoi ihan älytön pesänrakennusvietti, ja muun muassa konttasin yhdessä vaiheessa lattioita pitkin putsaten lattialistoja hammasharjalla.

Viikkoa myöhemmin synnytys käynnistyi supistuksilla kahden aikaan yöllä, ja meidän esikoinen syntyi samana päivänä, 3.10.2012 kello 14.11. Synnytyskertomuksen pääsette lukemaan erikseen tästä:

Somet

Posted by

Moikka! Olen Heidi, 27-vuotias bloggaaja, harrastevalokuvaaja ja kolmen lapsen äiti Pirkanmaalta. Blogini on kokoelma minulle tärkeitä asioita, kuten lapsiperhearkea, luonnonystävän teemoja sekä hyvinvointia käsitteleviä aiheita.

Vastaa