ÄLÄ ODOTA HUOMISEEN

Halusin tulla tänne ihan hetken fiiliksestä kirjoittamaan pienen muistutuksen kaikille.

Muista nauttia rakkaiden seurasta

Muistakaa hei kertoa teidän läheisille mahdollisimman usein kuinka rakkaita he ovat teille. Ja vielä sitäkin tärkeämpää on oikeasti olla läsnä niissä hetkissä, kun olette yhdessä. Illalla kannattaa aina antaa se pieni lisähetki lapsille vielä iltasadun jälkeen. Kuuntele vielä viidennen kerran siitä hauskasta tapahtumasta koulussa tai päiväkodissa, ihastele kymmenennen kerran upeaa legohärveliä ja vastaa sadannen kerran siihen, miksi räkä on oikeassa elämässä väritöntä ja lastenohjelmissa keltaista. Muistakaa antaa enemmän aikaa myös kumppanille päivän päätteeksi tai töihin lähtiessä. Koskaan ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu.

Muistutus elämän epäreiluudesta

Itseäni kosketti heti näin alkuviikosta eräs tapahtuma, joka muistutti hyvin elävästi elämän epäreiluudesta. Aion muistaa antaa aikaa jatkossa. Vaikka sanon mun perheelle päivittäin useammankin kerran, että rakastan heitä, niin silti. Oikeasti on ihan älyttömän tärkeää osata pysähtyä siihen hetkeen, kun kaikki ollaan täällä yhdessä, hyvinvoivina. Tietysti välillä ärsyttää jatkuvat kysymykset tai uhmaiän tuomat kiukuttelut, on ehkä paineita töissä tai muuta stressiä elämässä, mutta koettakaa muistaa silti nauttia niistäkin hetkistä. Vaikka ei saa missään nimessä elää jatkuvassa menettämisen pelossa, niin kyllä se kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki saattaa olla ohi todella yhtäkkisesti ja varoittamatta.

Elämää kannattaa mun mielestä elää tällä ajatuksella; kun elät oman elämäsi viimeisiä hetkiä, mitä asioita elämässäsi et silloin kadu? Veikkaanpa, että silloin läheisten kanssa vietetty aika ja rakkaus on paljon merkittävämmässä roolissa kuin stressipäissään läpitahkottu elämä, jonka keskiössä on esimerkiksi ura tai vauraus. Onnellisuus on monella elämäntavoitteena, mutta kyllä sitä onnellisuutta kannattaa koettaa löytää ihan jokaisesta päivästä.

Voimia rakkaansa menettäneille

Meillä on täällä kaikki hyvin, ja toivon, että teillä kaikilla myös on niin. Eihän sitä edes arjen keskellä ymmärrä kuinka onnekas onkaan. Läheltä piti -tilanteita sattuu ihan varmasti kaikille perheille, mutta valitettavasti kaikilla näissä tilanteissa loppu ei ole onnellinen.

Jotta voisin edes jollain tapaa auttaa niitä perheitä, joiden ei enää ole mahdollista pitää lapsiaan kädestä, tein pienen lahjoituksen Käpy Ry:lle. Voimia kaikille rakkaansa menettäneille.

Terveisin Heidi

Somet

Posted by

Moikka! Olen Heidi, 27-vuotias bloggaaja, harrastevalokuvaaja ja kolmen lapsen äiti Pirkanmaalta. Blogini on kokoelma minulle tärkeitä asioita, kuten lapsiperhearkea, luonnonystävän teemoja sekä hyvinvointia käsitteleviä aiheita.

Vastaa