3-VUOTIAAN NEUVOLAKUULUMISIA

Eve täyttää kolme vuotta parin viikon päästä, kesäkuun viimeinen päivä, ja tänään käytiin kolmevuotisneuvolassa. Mulla ei itselläni ollut mielessä mitään erityistä huolta tai muuta, mitä olisin neuvolassa halunnut tuoda esille, eli ihan tosi hyvillä mielin lähdettiin neuvolaan terveydenhoitajaa moikkaamaan!

Eve jutteli terveydenhoitajan kanssa tosi reippaasti koko käynnin ajan. Hän ehti sen 15 minuutin aikana kertomaan takapihalla olevasta uima-altaasta, järviveden lämpötilan, kaikki omat ja veljien taidot, lemppari ruuat ja paljon paljon muuta. Siitä sainkin palautetta, ettei kovin moni saman ikäinen vielä sen kummemmin neuvolassa halua jutustella. Eve osaa välillä olla ujo, mutta turvalliseksi kokemassaan seurassa hän kyllä tykkää seurustella, ja meidän alueen terveydenhoitaja on aivan ihana ihminen. Hän ottaa tosi hyvin kontaktia suoraan lapseen, eikä puhu hänen ”ylitseen” vanhemmalle, mikä on mun mielestä tärkeä piirre ihan kaikenlaisessa lapseen kohdistuvassa hoitotyössä.

Ihan ensiksi käytiin läpi yleisiä kuulumisia. Eve kertoi hienosti itse, että nyt on kesäloma ja saa olla kotona isoveljien kanssa. Lisäsin tähän vielä omia opiskelu- ja työkuvioitani, ja näillä näkymin kesä menee etänä. Aikaa näihinkin saa uppoamaan ihan järjettömästi, mutta toisaalta on kiva, ettei lasten tarvitse mennä mun juttujen takia nyt kesällä päiväkotiin. Meillä on vahva arkirytmi, ja vaikka mies tekee vuorotöitä niin elämä rullaa ihan tasaista tahtia koko ajan eteenpäin. Viisihenkisen perheen arki on toki aika ”täyttä” ja täytyy paljon suunnitella etukäteen asioita, mutta lasten kesäloma tuo siihen onneksi oman vapautensa. Pojat viihtyy tosi hyvin lähimetsässä majaleikeissä ja kavereiden kanssa kuluukin kesäpäivistä aina tunti poikineen. En itseasiassa ennen kesän alkua ole päästänyt kumpaakaan pojista ilman aikuista minnekään, paitsi kouluun tietysti. Yksi Antin parhaista koulukavereista asuu tässä meidän lähellä, ja hänen kanssaan pojat ovat nyt viilettäneet menemään tuolla ”maailmalla”, pari kertaa ovat kaverukset jo menneet keskenään leikkipuistoonkin. Äitinä on tietysti aina pieni huoli takaraivossa, mutta ihan loistavasti heillä kyllä aina sujuu. Ja mieltä rauhoittaa myös se, että tämä Antin kaverikin on todella rauhallinen ja kiltti poika. Eve sitten poikien ollessa ulkona viihtyy hyvin tuossa meidän terassilla, joko uima-altaassa polskien tai nukeilla leikkien. Leikkipuistoissakin ollaan nyt käyty enemmän, mutta vielä vähän arkailen isompia ihmisjoukkoja tartuntariskin takia. Meille kuuluu siis kaikin puolin hyvää, elämä menee juuri niin kuin sen on tarkoituskin mennä.

Terveydenhoitaja kysyi myös meidän ruokatottumuksista ja Even liikunnallisista taidoista sekä muista virstanpylväistä, mitä ollaan tässä vuoden aikana saavutettu. Evelle maistuu kaikenlainen ruoka, on aina maistunut. Meillä tehdään kotona itse ruokaa, ja lapset syövät sekä seka- että vegaaniruokaa. Kasvikset kuuluu niin aterioiden yhteyteen kuin välipaloihinkin, ja meillä ostetaan vain harvoin esimerkiksi maustettuja sokerisia jogurtteja tai valmisruokaa. Ja kyllä meidän lapset saa herkutellakin, joskus ostetaan arkenakin esimerkiksi jätskiä tai tehdään lettuja, ja viikonloppuna he valitsevat sitten jotain muuta, yleensä poppareita tai suklaapatukat. Eve liikkuu taitavasti, tanssii, juoksee, hyppii, pyörii ja kiipeilee. Rattaissa hän ei ole halunnut pitkään aikaan istua, joten Even yhdistelmävaunut ovat jo lähteneet kohti uutta kotia. Eve pukee ja riisuu itse, yövaippa jäi pois alkuvuodesta ja kaikki sujuu tosi hienosti. Elämä ei aina ole tietenkään pelkkää hattaraa ja yksisarvisia, vaan Eve omaa myös vahvan oman tahdon eikä epäile käyttää sitä. Eikä hänen pidä epäilläkään, vanhempien tehtävä on ottaa lapsen kaikki mielialat ja tunteet vastaan ja opettaa lasta käsittelemään ja hyväksymään niitä.

Neuvolassa tehtiin taas erilaisia Lene-tehtäviä, ne ovatkin jo tulleet tässä kolmen lapsen kanssa varsin tutuiksi. Ensiksi piti avata ja sulkea pullon korkki. Seuraavaksi terveydenhoitaja näytti Eveliinalle kuvia, joista hänen piti ensin nimetä ja tunnistaa asioita (esim. muumi, lintu, kukka…), sen jälkeen vertailtiin isoa ja pientä. Tämän jälkeen Eve piirsi mallista erisuuntaisia viivoja ja ympyrän. Seuraavaksi pinottiin palikoista torni, ja lopuksi vielä nimettiin värejä ja lajiteltiin erivärisiä huopaympyröitä oikeanvärisiin rasioihin. Evellä meni kaikki tehtävät ihan oikein, hänen ei tarvinnut miettiä vastauksia yhtään ja torniinkin hän sai kaikki esillä olevat palikat käytettyä. Lopuksi Eve vielä piirsi lisätehtävänä kuvan minusta tehtäväpaperiin. Terveydenhoitaja kehui Even taidokkuutta, ja itse hymisin tietysti ylpeänä vieressä. Evekin kuittasi kehut vastaamalla, että niin olenkin tosi taitava.

Testien jälkeen Eve riisui päällysvaatteet, ja käytiin mittaamassa pituus, paino ja päänympärys. Eve on vuodessa kasvanut tasan kymmenen senttiä, ja on nyt 94,8cm mittainen. Samalla hypättiin pituuskäyrällä miinuksilta nollakäyrälle. Paino etenee edelleen kauniisti nollakäyrällä, samoin päänympärys. Iho Evellä on aika kuiva, ja sitä varten saatiin mukaan Aco miniderm 20% emulsiovoiteen testipakkaus. Jos se toimii, niin saadaan lääkäriltä resepti sitten isompaan pakkaukseen.

Koko käynnistä ja Lene-tehtävistä jäi tosi hyvä fiilis. Ja kuten olen aina neuvolakäyntien jälkeen sanonut, niin vaikka kaikki tehtävät olisivat menneet ihan miten sattuu, niin meillä on silti ihana ja taatusti maailman rakkain kolmevuotias. <3

Vastaa