Lastenhuone – kaksi alle kouluikäistä samassa huoneessa

Meidän asunto on mulle sellainen iso 96 neliöinen leikkikenttä, jonka sisällä pääsen purkamaan luovuuttani. Me ostettiin tämä 1970 -luvulla rakennettu rivitaloasunto vuonna 2013, vajaa vuosi meidän esikoisen syntymän jälkeen, salamapäätöksellä ja turhaan hinnasta vänkäämättä. Rakastuttiin tähän ihan heti, ja tämän asunnon avulla olemme ehdottomasti oppineet paljon siitä, mitkä ratkaisut toimivat meille ja mitkä eivät. Erityisesti rakastan tämän asunnon yksikerroksisuutta, isoa olohuonetta, pesuhuoneen loistavaa pohjaratkaisua sekä tietysti meidän viimekesänä rakentamaa uutta valtavaa terassia. Sen sijaan olemme huomanneet pitkulaisen muotoisen elintilan (pitkät käytävät, joiden varrella huoneet ovat) ja pienen keittiön tuottavan hieman hankaluuksia perheen kasvaessa. Tämän kuuden vuoden aikana täällä on tapahtunut paljon muutoksia, joita olen pikku hiljaa, huone kerrallaan toteuttanut.

Mä oon just se tyyppi, joka tykkää vaihtaa huoneita ja huoneiden järjestystä USEIN. Mun mies taas ei ole, ja sen vuoksi mulla on ollut aika pitkälti vapaat kädet meidän asunnon sisustuksen suhteen aina. Tähän mennessä olen maalannut keittiön seinät vaaleanpunaisesta valkoisiksi, laittanut eteisen lattiaan lapsiperheystävällisen muovimaton herkän parketin päälle/suojaksi, maalannut käytävien ja olohuoneen seinät kamalasta kohokuvion päälle maalatusta likaisen valkoisesta hohtomaalista mattaisemman puhtaanvalkoisiksi, me ollaan rakennettu meille iso ihana terassi takapihalle appiukon kanssa ja nyt viimeisimpänä maalasin meidän pikkumakkarin seinät uusiksi. Mua ei haittaa ollenkaan tehdä asunnon remonttia näin hissukseen, se on taloudellisesti meille järkevämpää ja myös lasten kasvaessa kovaa vauhtia se on fiksumpaa; sitä helpompi on ottaa heidänkin tarpeensa ja toiveensa huomioon, mitä vanhempia he ovat.

Mun sisustusmaku on valtavirrasta poikkeavaa, ja sen vuoksi meillä ei näy korkeakiiltoisia upouusia huonekaluja tai kokovalkoisia huoneita. Rakastan maanläheisyyttä, kierrätettyä ja käytännöllistä sisustusta, jossa näkyy meidän kaikkien oma kädenjälki. Mun miehen mitalit ja pääkallot saa olla rohkeasti esillä, samaten lasten värikkäät kirjat ja pinkit lastenvaunut. En koskaan osta käyttötavaroita tai leluja sisustusmielessä, vaan ne saavat olla käyttäjänsä näköisiä. Sisustusesineitä meillä on harkitusti; minimalisteja emme ole, mutta kolmelapsisessa perheessä ei kauheasti voi pitää esineitä esillä ilman, että asunto muuttuu tunkkaisen ja täyteen ahdetun näköiseksi.

Mennäänpäs nyt kurkistamaan sitä lastenhuonetta hieman tarkemmin. Reilu vuosi sitten me vaihdettiin makuuhuoneita niin, että Eetun pienestä makuuhuoneesta tuli aikuisten makkari, jossa nukkui myös taapero; meillä on ollut perhepeti käytössä hänen syntymästään saakka. Eetu muutti sitten isoon makuuhuoneeseen, ja syy tähän oli lähinnä se, että ajattelin säilytystilan ja lasten tavaramäärän kannalta sen olevan järkevämpää tilankäyttöä. Ja se toimikin ihan hyvin, tarkoitus oli alkaa nukuttaa Eveliinaa Eetun kanssa isoon makkariin ostettuun kerros/parvisänkyyn.

Kun sain tiedon opiskelupaikasta ja aloin myös työskennellä enemmän kotoa käsin, tarvitsin itselleni työpisteen. Siihen saakka jaoin työpisteen osa-aikaisille etätöilleni Antin kanssa, joka oli siis Antin omassa huoneessa. 7-vuotiaalle oma tila alkaa kuitenkin olla jo aika tärkeä juttu, eikä ollut kovin kiva häätää häntä pois omasta huoneestaan aina omien töideni vuoksi, joten sisustin minulle työpisteen meidän pikkumakkariin, ja siitä tulikin ihan tosi söötti! Ainoaksi ongelmaksi muodostui huoneen pimeys, ja se oli merkittävin tekijä, mikä sai meidät vaihtamaan huoneet takaisin. Migreenistä kärsivänä pimeä työtila ja voimakas keinovalo ovat erittäin huono yhdistelmä. Pikkumakkarissa oli myös muita haasteita, kuten sen lämpeneminen kesäisin miehelleni sietämättömiin lämpötiloihin (itsehän nautin siitä täysin rinnoin, että makkarissa on 28 astetta lämmin), ja myös lasten vaatekaapeiksi suunnitellut kaapit olivat aikuisten vaatteille melko naftit. Huone lämpenee kesäisin sen vuoksi, että aurinko paistaa suoraan makkarin seinään koko päivän. Lapsille lämpötila on toki myös aika korkea, mutta koitetaan ensikesäksi keksiä joku aurinkovarjo ikkunan eteen ja viilennin huoneeseen, jotta siitä tulisi hieman siedettävämpi. Isossa makkarissa on enemmän kaappitilaa ja se on huomattavasti viileämpi tiiliseinän vuoksi, huone on myös pääsääntöisesti varjossa. Huomasin kuukausien kuluessa myös isoon makkariin jäävän paljon tyhjää tilaa kaappeihin, koska meillä ei ole juurikaan sellaista ylimääräistä tavaraa, joka ne täyttäisi.

Huoneenvaihdon yhteydessä kävin läpi lasten tavaroista pois ne, joita ei enää käytetty ja joista lapset olivat jo kasvaneet pois. Maalasin huoneen seinät ruskeista valkoisiksi, jotta tila tuntuisi suuremmalta ja valoisammalta. Rakastin edellistäkin pintaa, erityisesti seinään hohtomaalilla maalattu puukuvio oli upea, mutta kyllä valkoinen jotenkin vaan teki huoneelle sen, mitä se tarvitsi. Seuraavaksi oli aika alkaa siirrellä huonekaluja paikalleen, ja miettiä kaikkein toimivin järjestys kahden lapsen pieneen huoneeseen. Se löytyikin yllättävän helposti siirtämällä Ikean pitkä senkki Antin huoneeseen ja tuomalla sieltä pienempi valkoinen hylly lastenhuoneeseen. Hyllyn viereen aseteltiin penkki, jossa onnistuu niin kotileikki kuin pienet askartelutkin lasten pikkutuoleilla istuen. Penkin alle laitoin Dublo-arkun, ja sen yläpuolelle ripustin peurataulun. Toinen osa peurataulusta sijoitettiin viereiselle seinälle pienen naulakon ylle. Naulakkonurkkauksessa on myös Even nukenvaunut. Hyllyssä olevissa koreissa on säilössä kotileikki, pikkupehmot, pikkuautot ja puulelut. Hyllyn päällä on lamppu, koristekuusi sekä nätissä korissa lasten ötökät ja pikkueläimet.

Sänky löysi paikkansa ikkunan vierestä, johon se kokonsa puolesta istuu täydellisesti. En ole vielä päättänyt, tuleeko sängyn yläpuolelle mitään tauluja, jotenkin tykkään myös seinien vapaista pinnoista. Yläsängyssä nukkuu meidän 5-vuotias Eetu koiriensa kanssa, ja alasängyssä on 2-vuotiaan prinsessan valtakunta. Sängyn vierestä ikkunan alta löytyy kangaskori, jossa on suuret pehmot, sekä Antin aikoinaan joululahjaksi saama keinuhevonen. Ikkunassa on Hemtexin siniset valoa läpipäästävät verhot, siirrettiin ne suuresta makkarista vaan uuteen huoneeseen. Vaatekaapin viereisessä syvennyksessä on piilossa Even rikkinäinen leikkikeittiö, johon pääsee helposti käsiksi kotileikin aikana.

Vaatekaappi on sänkyä vastakkaisella seinällä, sen vieressä on kokovartalopeili lasten korkeudella, ja peilin yläpuolella perhostaulu. Vaatekaapin toisessa kaapissa on siististi säilössä jalkapallo, palapelit, lauta- ja korttipelit, Barbilaatikko, Eetun isot autot sekä autorata ja autojen autotallit. Ylähyllyltä löytyy lasten muistolaatikko, jonne olen säilönyt Even ja Eetun vauvamuistoja sekä päiväkoti- ja kerhoaskarteluja. Vaatekaapin toisessa kaapissa on molempien lasten vaatteet, Even ylempänä ja Eetun alempana. Vaatekaapin alaosassa säilötään vaippoja ja pienten lakanat.

Tähän saakka huone on osoittautunut hyvin toimivaksi. Erityisen jännittävää oli huomata, että tästä huoneesta lapset eivät juurikaan kanna leluja ja leikkejä olohuoneeseen. Isossa makkarissa lapset harvoin leikkivät, vaikka leikkitilaa oli huomattavasti enemmän. En oikein käsitä, että miksi näin on, mutta ei se minua häiritse. Lapset ovat meillä vapaita leikkimään ihan missä huoneessa vaan, mutta onhan se siivoamisen kannalta kivointa, jos leikit pysyvät siinä huoneessa, mihin ne siivotaan. Sisustajana tavoittelen ajattomuutta ja käytännöllisyyttä, joten käytännöllisyys on ainakin onnistunut tässä pikkumakkarissa todella hyvin. Vaikka makkari, tai meidän koti yleensäkään ei ole (eikä siitä tule) samanlaista kuin sisustuslehdissä tai sisustusbloggareiden kuvissa, niin se on just ihana ja täydellinen meille. Se, että saimme kaksi lasta mahtumaan tavaroineen pikkumakkariin, on ihan täysin rajoitetun tavaramäärän ja järkevien säilytysratkaisujen ansiota.

Eve opettelee tällä hetkellä nukkumaan omassa sängyssä. Lupaavasti alkanut omaan petiin nukahtaminen on ottanut hieman takapakkia, ja tällä hetkellä heräillään useamman kerran yössä laittamaan Eveä takaisin sänkyyn. Olen sitä mieltä, että lapsi oppii nukkumaan omassa sängyssä, jos hän on siihen valmis, ja sen vuoksi en ole kovin innoissani perhepedistä luopumisesta juuri tällä hetkellä. Emme aio kuitenkaan enää muuttaa jo aloitettua rytmiä, vaan koetamme mahdollisimman hienotunteisesti saada Even tottumaan omaan huoneeseen. Olisi myös meidän sekä poikien unien ja jaksamisen kannalta tärkeää, ettei tätä niin sanottua unikoulua tarvitsisi aloittaa enää alusta. Erityisesti Eetu on kokenut Even öiset itkut stressaavina, ja hän on nukkunut nyt muutaman yön Antin huoneessa patjalla, ettei tarvitse ihan väsyneenä jaksaa päiväkodissa. Toivoin, että pikkumakkari olisi Evelle sellainen turvallinen paikka nukkua, koska hän nukkui siellä aiemmin meidän kanssa. Huoneella ei kuitenkaan taida olla mitään merkitystä tässä uniasiassa, vaan vanhempien läheisyyden tuomalla turvallisuudentunteella ainoastaan.

Me tehdään kaikki kodin remontit ja parannukset sitä silmällä pitäen, että joskus tulee aika muuttaa tästä omakotitaloon. Haluan, että asuntomme on silloin ajaton ja helposti kaupattavassa kunnossa. Meille on tulossa taloyhtiön puolesta ikkunaremontti sekä putkistojen sukitus parin vuoden sisällä, sen lisäksi takaovi tullaan vaihtamaan yksiosaiseen moderniin oveen. Sukituksen yhteydessä teemme remontin vessaan, vaihdamme pöntön, lattian, kaapistot ja maalaamme seinät. Myös pesuhuone kaipaa jo pientä hienosäätöä valaistuksen osalta, ja saunaremontti tullaan tekemään myös vielä meidän tässä asuessa. Me ei olla myöskään lasioven räjähdyksen jälkeen laitettu suihkuun vielä mitään korvaavaa ratkaisua. Vaikka puhun jo kodin myymisestä ja myyntikuntoon laittamisesta, niin emme kuitenkaan ole muuttamassa tästä vielä vuosiin. Pari vuotta sitten olin jo ihan omakotitalo meillehetinyt fiiliksillä, mutta mieheni sai työpaikaltaan vakituisen työsopimuksen. Sen vuoksi tulemme jäämään tähän kaupunkiin ihan pysyvästi, eikä omakotitalon ostamisessa ole järkeä hätiköidä; haluan sen olevan sitten se loppuelämän koti. Tämä rivitaloneliö sopii meille vielä ihan hyvin, enkä todellakaan olisi valmis omakotitalon tuomiin lisäkustannuksiin ja esimerkiksi puutarhatöihin vielä. Rivitaloasumisessa on myös taloyhtiön tuki ja yhteiset pihatyöt, ja haluan nauttia näistä etuuksista vielä jonkin aikaa.

Haluaisitteko, että esittelen myös koululaisen huoneen täällä blogissa? Sitä ei olekaan vielä täällä näkynyt, vaikka se on ollut valmiina jo pitkän aikaa!

Ihanaa itsenäisyyspäivän viikkoa kaikille! <3

Terkuin Heidi

Somet
error

Posted by

Moikka! Olen Heidi, 25-vuotias bloggaaja, harrastevalokuvaaja ja kotiäiti Pirkanmaalta. Blogini on kokoelma minulle tärkeitä asioita, kuten kestävän kehityksen mukaista muotia, sisustusta sekä vegaanisuuteen liittyviä teemoja. Myös lapsiin ja vanhemmuuteen liittyviä aiheita käsitellään, ja mukaan mahtuu myös kaikenlaisia onnellisuuteen, terveyteen ja liikuntaan liittyviä teemoja.

Vastaa