Kansainvälisen Kaupan tradenomi; ensimmäisen vuoden alku

Aloitin Kansainvälisen Kaupan tradenomiopinnot syyskuun 6. päivä Hämeen Ammattikorkeakoulussa, eli opintoja on nyt takana reilu 7 viikkoa. Ajattelin, että tässä kohtaa olisi kiva polkaista hieman jarrua ja katsoa, mitä kaikkea ollaan ehditty nyt ensimmäisten viikkojen aikana puuhailemaan. En malta odottaa, että reilun kolmen vuoden päästä voin palata näihin alun hämmentäviin opiskelupostauksiin ja naureskella sille, miten pihalla olen tässä vaiheessa vielä ollut, haha!

Meidän ryhmässä on nelisenkymmentä opiskelijaa, ja käsittääkseni paikkoja jäi vielä lisähakuunkin avoimeksi. Itsehän ajattelin pääsykokeen jälkeen, että jos pääsen sisään, niin se tulee tapahtumaan ihan minimipisteillä, vaikka totuus olikin sitten päinvastainen. Hieman naurattaa omat epäilykset omaa osaamistaan kohtaan. Koska opinnot ovat monimuoto-opintoja, niin ryhmäytyminen tapahtuu huomattavasti päivätutkintolaisia hitaammin; mehän näemme toisiamme käytännössä vain kahtena päivänä kuukaudessa, ja siinä välissä olemme yhteydessä vain WhatsApp -ryhmän, sähköpostin ja Teams -palaverien välityksellä. Meidän ryhmä koostuu ihmisistä eri puolelta Suomea eikä fyysisiä tapaamisia ole niin helppoa tai järkevää järjestää koulupäivien välissä. Voin kyllä näiden muutamien tapaamisten jälkeen jo sanoa, että joukossa on ihan huikeita, lahjakkaita ja ammattitaitoisia tyyppejä! Paljon erilaisia ja eri ikäisiä ihmisiä. On myös tosi kiva plussa, ettei tarvinnut heti ensimmäisenä koulupäivänä olla selittämässä muille, miksi en tule heidän kanssa ryyppäämään luokan bileisiin; ei ole tarvinnut selittää vieläkään. En vaihtaisi tätä aikuisena opiskelua kyllä enää mihinkään, vielä edellisissä opinnoissa ihmeteltiin, miksen juo tai käy muiden opiskelijoiden kanssa niillä oman alan baarikierroksilla tms. (sinänsä ironista, koska kyse oli hoitoalasta).

Mulle vaikeinta opinnoissa kuin opinnoissa on sellaisen luottamussuhteen löytäminen opiskelijatovereiden kanssa ja se, etten usein koe kuuluvani joukkoon. Kun on vaikeaa luottaa ihmisiin, niin sitten vain on, sille en voi mitään. Odotan aina kyllä tosi kovasti sitä hetkeä, kun tajuan löytäneeni ne pari, kolme mahtityyppiä, jotka hyväksyvät mut just tällaisena kuin olen, ja joihin uskallan luottaa ihan täysin. Aina ne on löytyneet, mutta siihen menee oma aikansa. Olen tosi iloinen siitä, etten ole enää naispainotteisessa tai pelkästään vähän yli kaksikymppisten ryhmässä. Tämä porukka on selvästi motivoitunu, koulupäivät koostuvat toisia kunnioittavasta, vuorovaikutteista keskustelusta, opettajista inspiroitumisesta ja sopeutumisesta monenlaisiin työtiimeihin. Koen olevani porukassa, jossa kaikki motivoituvat sekä hyvistä että huonoista päivistä; halutaan pyrkiä parempaan, saavuttaa seuraavana päivänä enemmän ja silti osataan olla aidosti innostuneita omista ja toisten pienistäkin saavutuksista. Huomaan vertailevani näitä opintoja aika paljon edellisiin, mutta ero päiväopiskeluun on kyllä huomattava niin fyysisesti kuin ilmapiirinkin osalta. Kukaan ei valita, vaan energia käytetään asioiden tekemiseen, kun taas edellisissä opinnoissa koko ryhmän henki oli sellainen ”olipas paska päivä harkassa, vittu kun huomenna pitää mennä taas.” Ei koivin motivoiva ympäristö siis.

Työvälineenä meillä on tietokone, pakollisia oppikirjoja e-kirjoja lukuun ottamatta ei ole ainakaan vielä annettu. Toki kirjoja saa hankkia tai lainata kirjastosta niin paljon kuin haluaa, jos niistä on hyötyä kurssien suorittamisessa. Kaikki tehtävät tehdään Hamkin learn -sivustolla, josta löytyy kaikki moduulien kurssit ja niihin liittyvä sisältö. Tärkeinä työvälineinä toimivat myös lukkarikone, Hamkin Pakki, sähköposti, Teams, Word sekä Excel, myös puhelimen WhatsAppista on apua, jotta opiskelijatoverit saa kiinni helposti. Meillä ei ole koulussa mitään tiettyä vaateohjeistusta, mutta presentaatioissa täytyy antaa itsestään ammattimainen kuva myös vaatetuksella, sillä kokonaisuus arvioidaan pelkän sisällön sijaan. Onneksi kaapistani löytyy pari luomupuuvillaista kauluspaitaa, jotka näyttävät hyvältä niin farkkujen kuin paperbag -housujenkin kanssa, perustunneilla minut yleensä näkee kuitenkin hupparissa tai ylisuuressa neuleessa.

Jos nyt mennään enemmän opintojen rakenteeseen, niin meidän opinnot koostuu moduuleista, joihin kuuluu useita eri kursseja. Tämän syyslukukauden ajan opiskelemme kahta moduulia; Business Essentials sekä Global Markets. Mulla meni varmaan kuukausi ennen kuin kunnolla ymmärsin, miten homma toimii, mutta nyt systeemi vaikuttaa hyvinkin selkeältä.

Business Essentials -moduuli sisältää seuraavat kurssit:

Study and Working Life, IT Skills, Business Mathematics, Business and Legal Environment, Finnish I (ulkomaalaisille) / Swedish I (suomalaisille).

Global Markets -moduuli sisältää seuraavat kurssit:

Principles of Economics, Principles of Marketing, Globalisation and International Trade, Digital Co-Operation ja English in a Global Context

Olemme opiskelleet siis tähän mennessä ruotsia, Excelin käyttöä, Suomen lain perusteita sekä lakikäytäntöjä, bisnesmatikkaa, tiimityötä englanninkielisessä ympäristössä, raporttien ja reportaasien kirjoittamista englanniksi, markkinoinnin periaatteita ja aika paljon kaikkea muuta. Tällä hetkellä työstän edelleen lakitehtäviä ja matematiikan kurssia, sen lisäksi uutena tehtävänä on tiimityönä raportin tekeminen sekä tiimissä toteutettava esitys mielenkiintoisesta yrityksestä. Yhden kurssin tehtävä on myös suunnitella ja toteuttaa jouluruoka pienissä ryhmissä ja tuoda se koululle ennen joululoman alkamista, aika kiva!

Opinnot ovat yllättäneet moneltakin osin, mutta erityisesti englannin käyttäminen bisnesympäristössä on ollut yllättävänkin haastavaa. Toki olemme vielä hyvin alussa tässä kaikessa, mutta välillä ei tunnu löytyvän millään oikeita termejä, joilla kuvata esimerkiksi yrityksen sisäisen viestinnän peruspilareita tai yrityksen johdon sekä markkinointitiimin välisiä näkemyseroja markkinoinnin toteuttamisessa. Uskon kyllä, että mitä enemmän tulen käyttämään englantia nyt näiden opintojen aikana niin sitä sujuvammin se sieltä tulee. Ja pakko sitä on oppiakin, kun osa opettajista ja opiskelukavereista ei puhu lainkaan suomea, ja opinnot muutenkin ovat täysin englanniksi.

Summa summarum, olemme siis jo täydessä vauhdissa opintojen kanssa. Välillä on tuntunut, etten pysy perässä, ja olen laittanut 40 asteen kuumeessa opettajalle sähköpostia, että paniikki iskee! Sitten taas välillä olen tehtävissä edellä. Tällaista opiskelu lapsiperheessä on. Jännittää ja stressaa, mutta sitäkin enemmän olen innoissani kaikesta mitä opin! Meidän opettajat on ihan älyttömän mielenkiintoisia persoonia, ja heillä kaikilla on laajalti omakohtaista kokemusta omien kurssiensa sisällöistä, mikä tekee oppimisesta entistäkin mielenkiintoisempaa. Tästä ajasta haluan muistaa sen, miten uudelta ja ihmeelliseltä kaikki tuntuu. Haluan myös koittaa säilyttää tämän palavan innostuksen mahdollisimman pitkälle, ja kaivaa sen esiin aina, kun eteen tulee mahdottomalta tuntuvia tehtäviä tai äärimmäisen työläitä kursseja. Kaikella tällä on merkitys, ja se tulee eteen paljon aikaisemmin kuin tulen edes ymmärtämään. 3,5 vuotta on lyhyt aika, ja siitäkin ensimmäinen puoli vuotta on kohta käytetty. Toivon käyttäväni sen mahdollisimman tehokkaasti.

Terkuin Heidi

Somet
error

Posted by

Moikka! Olen Heidi, 25-vuotias bloggaaja, harrastevalokuvaaja ja kotiäiti Pirkanmaalta. Blogini on kokoelma minulle tärkeitä asioita, kuten kestävän kehityksen mukaista muotia, sisustusta sekä vegaanisuuteen liittyviä teemoja. Myös lapsiin ja vanhemmuuteen liittyviä aiheita käsitellään, ja mukaan mahtuu myös kaikenlaisia onnellisuuteen, terveyteen ja liikuntaan liittyviä teemoja.

Vastaa