Kreisi toukokuu

Onkohan toukokuu muillekin perheellisille vuoden kiireisin kuukausi? Kalenteri on täynnä omia ja muun perheen menoja, tapahtumia, kevään viimeisiä koulutehtäviä, treenejä ja kaikkea muuta. Välillä ihmettelen, kuinka perheet, joissa on täysipäiväisesti työskentelevät vanhemmat, saavat kaiken mahtumaan 24 tuntiin. Meidän toukokuu alkoi miehen viikonlopun yli kestäneillä Sovelletun reserviläisammunnan Cup -kisoilla, ja jatkui kouluun tutustumisilla, valokuvauskeikoilla ja palavereilla ja kaikella muulla mielenkiintoisella ja hauskalla.

Toukokuu on minulle kaikista touhuista ja vipinöistä huolimatta ylivoimaisesti rakkain kuukausi. Kevät on jo pitkällä, ja tuleva kesä kutittelee jo lämpöä kaipaavia ikijäisiä viluvarpaitani. Elämää helpottaa huomattavasti, kun taaperoakaan ei tarvitse enää vuorata vaatekerroksilla, vaan jopa mekko -ja sandaalikelejä on väläytelty Pirkanmaankin ylle. Ollaankin oltu tosi paljon ulkona, varsinkin takapiha on ollut kovassa käytössä. Meillä on pihahommat (kuten tavallista) vielä vaiheessa, mutta takapihalle jo pitkään suunnitteilla ollut iso terassi tulee vihdoinkin ajankohtaiseksi tällä viikolla (mikäli tämä sadekausi ei siirrä prokkista ensiviikolle). Ensimmäiset rahdit ovat jo tulleet perille terassirakenteiden osalta, ja nyt odotellaan enää viimeistä kuljetusta, joka tuo mukanaan itse terassilaudat. Voisin höpöttää terassista vaikka kuinka pitkästi, mutta ehkä toteutan sen rakentamisesta jonkinlaisen postauksen tänne tai instagramiin. Pakko kuitenkin sanoa, että me valittiin terassilaudoiksi lämpökäsiteltyä mäntyä, joka on ekologinen ja myrkytön rakennusmateriaali. Yritetään siis toteuttaa tämäkin projekti hyviä arvoja mukaillen. Pakko sanoa myös se, että villivadelma on levitessään yksi paholaisen kätyri, eikä sen repiminen terassin tieltä ole läheskään verrattavissa puutarhaohjelmien pihatransformaatioihin, joissa naiset hamosissaan nyppivät yhden kasvin sieltä ja toisen täältä. Nyt tiedän, mitä verta, hikeä ja kyyneleitä -sanonta merkitsee muussakin kuin synnytykseen liittyvässä aiheyhteydessä.

Olen toukokuun aikana viilettänyt Tampereella harva se päivä, milloin koulutuksessa, milloin palavereissa ja milloin missäkin. Rakastan Tamperetta, joka on aivan ihana kevät- ja kesäkaupunki, joten itseäni se ei juurikaan haittaa, mutta äidin jatkuvaan läsnäoloon tottuneet lapset ovat olleet tästä hieman hämillään. Eivät he tosin ole valittaneet, sillä aina niin rakas mummupappala ja sen asukkaat ovat olleet tärkeä (lue: korvaamaton, ellei jopa kriittinen) osa lastenhoitoa ajatellen. Lapset tykkää, ja isommat jo suunnittelevat kovaa vauhtia viettävänsä koko kesän mummun ja papan hoivattavina. Voi kyllä olla, että tämä toive suppenee hieman lyhyemmäksi ajanjaksoksi, kun äidin ikävämittari meinaa ylittyä jo muutamien tuntien erossaolon jälkeen. Tampereella olen ollut toteuttamassa myös erästä blogiyhteistyökuviota, joka sattui kohdalle hieman yllättäen, mutta todellakin mieluisan ja itselleni ajankohtaisen ja tärkeän aiheen tiimoilta. Lähestyvä kesä aiheutti minussa jokavuotiseen tapaansa myös palon panostaa taas enemmän itselleni kivoihin juttuihin, ja olen ollut mikrobleidattavana, kasvohoidoissa ja ottanut uudestaan ripsienpidennykset uudessa vakkaripaikassani Tampereella. Mr&Mrs BeautyBarille vahva suositus ja iso sydän. <3 Myös treenit pt:n kanssa ja ketoosiruokavalioon siirtyminen (ja siitä kertaalleen irrottautuminen liian nopean painonlaskun vuoksi) ovat olleet osa tätä vauhdikasta kuukautta.

Viime viikon keskiviikkona Eetu ja Antti juhlivat kevätjuhliaan, jotka tietysti olivat samana päivänä, samaan kellonaikaan. Ja samaan aikaan itse istuin Hämeen Ammattikorkeakoulun pääsykokeessa antamassa mahdollisimman hyvää kuvaa itsestäni ja puhua pälättämässä englanniksi niin ettei ennen ole nähty. Voi kyllä olla, että haaveet englanninkielisiin tradenomiopintoihin pääsystä kaatuvat esseeseen, jonka aihe katsoi minua koepaperista silmiin varsin suolaavasti. Jep, pää löi ihan tyhjää, ja toistin itseäni varmaan kolmessa eri kappaleessa saadakseni tekstille edes riittävästi pituutta. En jaksa olla liian huolissani, mikäli opiskelupaikka nyt jää saamatta, aina voi yrittää uudelleen. Eniten harmittaa kyllä se, jos turhaan jäi molempien poikien kevätjuhlat näkemättä. Faggeviddu, se ihan oikeasti äryttäisi.

Toukokuuhun mahtui myös uusi lisäys meidän arkirytmiin, nimittäin 5-vuotiaan uusi harrastus. Eetu aloitti jalkapallon, kun ikää on vihdoinkin riittävästi. Tällä hetkellä Eetulla on kahdet eri treenit viikossa, perhefutis lauantaisin ja niin sanotusti ”oikea futis” tiistaisin, jossa Eetu pelaa Valkeakosken nappulaliigan naperoiden ryhmässä. Jos intoa ja energiaa riittää pojalla jatkaa molempia, niin sitten jatketaan, mutta Eetun oman fiiliksen mukaan voidaan toiset treenit tiputtaa vaikka poiskin. Mun mielestä muuten aktiivinen ja paljon liikkuva lapsi ei varsinaisesti tarvitse harrastuksia, mutta Eetu tykkää tosi paljon jalkapallosta, ja uusia kavereitakin on kiva saada, joten miksei. Syksyllä myös Antti aloittaa oman harrastuksensa, teatteriopiston. Nyt tuntuu vielä aika simppeliltä kuvitella molempien poikien harrastukset syksyllä alkavan koulun ja kerhon ohelle, kun itse olen hoitovapaalla ja työskentelen samalla osa-aikaisesti ja varsin vapailla tunneilla omissa mielenkiinnon kohteisiin liittyvissä projekteissani. Syksyllä nähdään vastaako mielikuva todellisuutta.

Toukokuun päättää perjantaina alkava kesäloma. Kerholaisen kesäloman alkaminen on vielä kestettävissä, mutta kuinkahan suuren porun saan aikaiseksi, kun Antti viimeisen kerran astelee ulos eskarin ovista ja vilkuttaa heipat tärkeille eskaritädeille ja kavereille. Onneksi kavereiden puhelinnumerot on tallessa, ja eskaritäditkin nähdään varmasti viimeistään reilun vuoden päästä, kun keskimmäinen aloittaa oman eskaritiensä. Kesäkuu tuo sitten taas tullessaan paljon ihania juttuja, kuten kesän ensimmäisen mökkireissun, juhannuksen, ja tietysti Eveliinan 2-vuotisjuhlat, jotka aion todellakin juhlia sitten uudella terassilla, satoi tai paistoi.

Ihanaa kesänalkua ja tsemppiä toukokuun viimeiseen viikkoon!

Heidi

Somet
error

Posted by

Moikka! Olen Heidi, 25-vuotias bloggaaja, harrastevalokuvaaja ja kotiäiti Pirkanmaalta. Blogini on kokoelma minulle tärkeitä asioita, kuten kestävän kehityksen mukaista muotia, sisustusta sekä vegaanisuuteen liittyviä teemoja. Myös lapsiin ja vanhemmuuteen liittyviä aiheita käsitellään, ja mukaan mahtuu myös kaikenlaisia onnellisuuteen, terveyteen ja liikuntaan liittyviä teemoja.

Vastaa