Kuinka luoda terve suhde ruokaan?

Jos seurasitte minua jo Sinä olet aurinko -blogin aikoina, tiedätte, ettei oma suhteeni ruokaan ole aina ollut parhaimmalla mahdollisella pohjalla. Vääristynyt kehonkuva on ollut diktaattorina omassa pääkopassani alakoulun viimeisiltä luokilta ihan viime vuosiin saakka, mikä on vaikuttanut massiivisesti siihen, kuinka ajattelen ruoasta. Muistan jo lapsuudesta, 5.-6.-luokilla ajatelleeni olevani liian iso ja epäsopiva, vaikka olin yksi luokan hoikimmista tytöistä. Päiväkirjoissa oli paljon painomerkintöjä, ja vertailin itseäni ja syömisiäni parhaimpiin ystäviini ja myös mediassa näkyviin henkilöihin, kuten Britney Spearsiin ja Paris Hiltoniin. Tuolloin tarjolla ei ollut onneksi internetin ja somen tuomia paineita, mutta lehdet ja televisio olivat minulle tuolloin pyhiä lähteitä ”terveellisyyskäsityksen” muodostamiseen. Samaiset kanavat myös olivat pullollaan dieettejä, laihdutusta ja painonhallintaa. Ei sen enempää mennä tällä kertaa tähän aiheeseen, mutta puhutaan kuitenkin terveellisen suhteen uudelleenrakentamisesta ruokaan.

Viimeistään yläkouluaikoina suhteeni ruokaan muuttui radikaalisti huononpaan suuntaan. Muutimme seiskaluokan kynnyksellä toiselle paikkakunnalle, kauan alakoulun tutusta kaveripiiristä. Uudet ihmiset ja pienen paikkakunnan tiiviit kaveriporukat olivat ujolle ja epävarmalle tytölle kova pala purtavaksi. Sen lisäksi, että kaverisuhteiden muodostaminen oli ongelmallista, halusin perfektionistina saada parhaat mahdolliset arvosanat kaikista kokeista. En ollut kympin tyttö, mutta ysin kuitenkin. Opiskelun ja epävarmuuden aiheuttaman aivosumun tasapainottamiseksi loin itselleni sääntöjä, rutiineja ja paineita ulkonäkööni ja ruokailuun liittyen, ja esimerkiksi kouluruokailussa lautaselle ei juuri muuta koskaan päätynyt kuin salaattia ja näkkileipä. Lukiossa skippasin aika pitkälti ruokailut kokonaan, ja kävin ruokatunneilla kävelyllä tai opiskelin. Kotona söin suhteellisen normaalisti, ja tykkäsin kyllä syödä pizzaa silloin tällöin viikonloppuna ja pullaa leipomispäivinä, mutta usein jaoin esimerkiksi omat karkkipäivän karkkini sisaruksilleni ja lenkkeilin ja tein lihaskuntoharjoituksia kotona paljon. Käsitykseni terveellisyydestä oli laihuus, ja laihana pysyminen tarkoitti minulle syömättömyyttä.

Pohjanoteeraus minun ja ruoan väliselle suhteelle tuli vuosina 2012-2015, kun oikeastaan koko elämäni pyöri vain äidiksi tulemisen, vilja-allergiaan totuttelun ja ruoan ympärillä. En kuunnellut kehoni antamia viestejä ollenkaan, vaan jälleen päänsä nostanut syömishäiriöajattelu rajoitti ajatukseni vain syömään todella vähän, todella harvoin ja todella rajoitetusti. Vuosi 2016 oli mullistava vuosi minulle, sillä yhä kasvispainotteisempi ruokavalio sai minut voimaan paremmin kuin aikoihin, ja aloin suhtautua myös kehooni ja sen ravitsemiseen huomattavasti positiivisemmin. Seuraavaksi opettelinkin syömään suolistoni hyvinvointia tukevaa kasvisruokaa, joka taas kohotti edelleen mielialaani ja itsevarmuuttani. Vaikka kasvisruokavaliosta vegaaniksi siirtyminen, vilja-allergia ja lievä IBS tuovatkin rajoitteita ruokavaliooni, koen silti tällä hetkellä olevani maailman huipulla minun ja ruoan välisen suhteen osalta. Ruoka on minulle paras ystävä, ei vihollinen.

Vegaaniruokavalio on oikein toteutettuna terveellisin tapa elää, MINULLE. Minä en ole ravitsemusterapeutti, mutta uskon omaan kokemuspohjaani ja kehoni antamiin viesteihin huomattavasti enemmän, kuin koulupenkillä hankittuun yleistävään tietoon. Kannattaa tarkkailla oman kehon antamia merkkejä esimerkiksi nälästä; jos himoitset ja ajattelet ruokaa jatkuvasti, et syö tarpeeksi. Jatkuva ruoan ajattelu ei kuulu terveelliseen elämään. En missään nimessä kannusta kaikkia kääntymään vegaaneiksi, vaan ensisijaisesti tulisi syödä niin, että oma keho voi parhaalla mahdollisella tavalla (ympäristötietoisuus mielessä pitäen). Minulle se paras sattuu olemaan vegaaninen ruokavalio, mutta sinulle se saattaa olla esimerkiksi pescovegetaarinen.

Neljä ohjetta terveempään ajatteluun

  • Ensimmäinen askel hyvän suhteen muodostamiseen ruoan kanssa on muistaa tämä: ei ole olemassa huonoa suhdetta ruokaan. Jos ajattelet suhteesi ruokaan olevan huono, et anna itsellesi edes mahdollisuutta tehdä suhteesta parempaa. Älä aseta itsellesi mitään leimaa, joka määrittelee sinua; sinulla ei ole huonoa suhdetta ruokaan, vaan suhteesi ruokaan voisi olla terveellisempi. Jos leimaat itsesi negatiivisessa valossa, on todennäköistä, ettet tule tekemään pysyviä muutoksia suuntaan tai toiseen. Positiivinen ja optimisten ajattelutapa on kaiken A ja O. Totta kai on hyvä olla tietoinen omasta ajattelumallistaan, mutta älä lannista itseäsi negatiivisuudella. Jotta voisit elää ilman ruoan aiheuttamaa stressiä ja ahdistuneisuutta, sinun täytyy ajatella myös suhdettasi ruokaan positiivisessa valossa.
  • Toinen äärimmäisen tärkeä juttu on muistaa, että joskus suhteesi ruokaan on ollut normaali. Kun vauva hetki syntymänsä jälkeen alkaa hamuta äitinsä rintaa, ei hän ajattele kaloreita, määrää, kellonaikaa tai ulkonäköään. Vauva syö, kun hän on nälkäinen. Tämä luonnollinen ja normaali nälkäviestintä ohjaa ihmislapsen suhtautumista ruokaan niin kauan, kuin siihen tulee ulkopuolelta jokin vääristävä ärsyke. Valitettavasti sosiaalinen media, televisio, lehdet, mainokset, ihan joka paikka tyrkyttää vääristynyttä, epäterveellistä ajatusmallia jatkuvasti, ja näille vääristyneille viesteille altistutaan jo varhaislapsuudessa. Hyvä ja terve suhde on kuitenkin joskus ollut olemassa, joten usko pois, siihen palaaminen ei ole niin vaivalloista kuin luulet.
  • Yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka on vaikuttanut positiivisesti omaan suhteeseeni ruoan kanssa on 80-20 metodilla syöminen. Tämä tarkoittaa sitä, että 80% kaikesta syömästäni ruoasta on puhdasta, terveellistä ruokaa, joilla ravitsen kehoani. Loput 20% voin halutessani käyttää sieluni ravitsemiseen mielitekoja täyttäen. En usko, että kukaan voi loputtomasti elää täydellisen terveellistä elämää, koskaan nauttimatta mitään niin sanottua ”kiellettyä” ruokaa, tai ainakaan sellaisella elämäntavalla ei kovin pitkälle pötkitä ilman ahmimis-rajoittamis -kierteeseen joutumista. Ja kyllä, tässäkin ajattelutavassa on sosiaalisella medialla näppinsä pelissä. Somessa esitellään ne kauneimmat ateriat, parhaat valinnat ja elämän kohokohdat. Valtaosa suuren luokan vaikuttajista ei postaa instagramiinsa sitä myöhäisillan herkkuhetkeä suklaan ja mättöpizzan kanssa, koska se ei A) sovi feediin tai B) sovi siihen imagoon, jonka hän itsestään ja elämästään haluaa seuraajilleen tarjota. Älä usko sosiaalista mediaa! Elä elämääsi OMAN kehosi ja mielesi ehdoilla.
  • Rentoudu ja lopeta ylianalysointi! Ei ole minkään valtakunnan merkitystä sillä, otatko puuroa aamulla kaksi desiä, vai kaksi ja puoli. Maailma (ja kehosi) ei myöskään pyöri valtavirran antamien ruokailuaikojen ympärillä. Syö, kun olet nälkäinen ja lopeta, kun olet kylläinen, se on niin yksinkertaista! Jos syöt pääsääntöisesti terveellistä ja monipuolista, ravitsevaa ruokaa, ei terveytesi, painosi, treenisi, ystävyyssuhteesi tai elämäsi hetkahda muutamasta kymmenestä (tai sadasta) lisäkalorista tai tavallista pienemmästä ruokamäärästä silloin tällöin. Ota rennosti vaan, viisas kehosi kertoo sinulle kyllä, jos sillä on jokin hätänä! Työskentele siis yhdessä sen kanssa.

Olen todella kiinnostunut kehon ja omien toimintatapojen välisestä viestinnästä, ja on ollut mielenkiintoista huomata, miten vegaaniruokavalio on vaikuttanut ihan kaikkeen. Kasvipohjaista ruokaa saa (ja pitää) syödä paljon, joka on vapauttanut minut täysin esimerkiksi kalorirajojen asettamisesta. Nyt en tarkoita sitten todellakaan sitä, että voisin mättää päivästä toiseen esimerkiksi eläinperäisen ruoan korvikkeiksi miellettyjä tuotteita kuten härkistä, nyhtökauraa, soijanakkeja tai kasvisjauhispihvejä, tai vegaanisia herkkuja. Yleisesti ottaen, kun puhun vegaaniruoasta omassa ruokavaliossani, puhun puhtaasta ruoasta; vihanneksista, hedelmistä, marjoista, pähkinöistä ja siemenistä, joiden ympärille koko ruokavalioni rakentuu. Käytän todella harvoin ”lihankorvikkeita”, mutta esimerkiksi tofu on käytössä viikoittain. Pitäisi varmaan tehdä erillinen postaus siitä, mitä vegaaninen ruokavalio minulle itselleni tarkoittaa. Tiivistettynä ehkä sanoisin, että en pyri korvaamaan mitään suomessa perinteisiksi kotiruuiksi määriteltyjä ruokia, kuten makaronilaatikkoa, lasagnea tai keittoja. Siitä syystä omat ateriani voivat perinteiseen Suomalaiseen kotiruokaan tottuneelle näyttää todellista ituhippimeiningiltä. Se kuitenkin toimii minulle, sillä pystyn elämään ilman määrällisiä rajoituksia ja voimaan loistavasti. Kehon viestit saa parhaiten kuuluviin, kun niitä ei sotke liiallisella sokerilla, rasvalla tai prosessoidulla ruoalla.

Somet
error

Posted by

Moikka! Olen Heidi, 25-vuotias bloggaaja, harrastevalokuvaaja ja kotiäiti Pirkanmaalta. Blogini on kokoelma minulle tärkeitä asioita, kuten kestävän kehityksen mukaista muotia, sisustusta sekä vegaanisuuteen liittyviä teemoja. Myös lapsiin ja vanhemmuuteen liittyviä aiheita käsitellään, ja mukaan mahtuu myös kaikenlaisia onnellisuuteen, terveyteen ja liikuntaan liittyviä teemoja.

Vastaa